"No pikkupoikana vaihdoin kadunpuoliskaa, kun sä marssit vastaan
ja rupesit markkaa pummaamaan.

Sä örisit ja uhosit, pikku-ukoille turisit.
Välillä taas kaikki oli ruusuista ja ihanaa."

Olin baarissa. Vähän niinkuin jättämässä kulmille (ja muille lentomäille) aufwiederseheneitä. Oli paljon tuttuja, kavereita ei yhtäkään. Pisteet kavereille.

Siellä ne olivat, yökerhossa. Lätkäpukkarin takapenkin jannut. Leikkikentällään. Niinkuin aina ennenkin. Paikka vaan on eri ja karderobi vähän parempi. Ei enää flanellipaitoja.

Pikkulinnut visertävät paljon, varsinkin näin keväisin. Sain selittää Malawia olan takaa, lähinnä hyvännäköisille sijaisena pyörineille neidoille. Rumemmille ei pystynyt audienssia jakamaan, niin kiirettä piti. Yhdelle blondille annoin jopa tämän osoitteen. Katsotaan muistaako se... *virnu Kaisalle*

Ei tule kauhea ikävä ravintola-"Pyörösahaa". Kuten ei muutenkaan sitä itseriitoisuuden pilveä, joka leijui taas ylt' ympäriinsä Residenssikadun ja torin liepeillä.
 
Ikävä sen sijaan voi tulla "Kullervon" säveltäjän mukaan nimetyllä kadulla sijaitsevaa Pohjois-Euroopan parasta kebetsimestaa. Kelatkaa nyt; Siellä oli Kemalin puljussa taas yötuurissa se (nyt tulee ruma sana, saanksmä sanoa sen, saanksmä...) ryssä, joka puhuu aina jalkapallosta. Ja jos sen kanssa puhuu takaisin fudiksesta, saa ihan selkeästi extraa annokseen. Hyvää oli Iskender. Muistin jopa ottaa ihan itse mukaan muovihaarukan idyllistä keskiaikaisten tiilimuurien katveessa tapahtunutta ruokailuani silmällä pitäen (muistin myös mainita tästä ihmeellisestä tapahtumasta, long story...). Plus 1/2 maidon.
 
Sekin rasti oli hoidettava.