Kolme pahvilaatikkoa. Sisällys: Talouskamaa, mukaanlukien petauspatjani ja peittoni. Nukun tästä eteenpäin siis viltin päällä ja toisen alla. Enkä paahda vähään aikaan leipääkään aamulla. Kirjoja. Dvd-viihdettä (deep throatia en löytänyt, ponnisteluistani huolimatta *virnu*). Plus pari ylläriä... *toinen virnu* Laatikot tosin loppuivat kesken, joten voipi olla että yhden vielä myöhemmin kasaan. Lempikylpytakkini ja "rönttöni" ei ole vielä mukana.

Peitsamon Kari vetää taustalla herra Aaltosen rotsista...

Meillä oli tänään suunnittelupäivä/VESO. Kuusi tuntia. Puolitoista tuntia niistä oli järjellistä kamaa. Siis se 70 minuuttia, jolloin istuskelin liikuntasalissa mikkejä testaamassa skepan kera ja loput 20 minuuttia meni pitsan syömisessä ja jälkiruokaröökissä vintillä. Siinä tuli mieleen yhtä ja toista kollegoita tiiraillessa.

Olen mä vaan aika jannu (kissa ja sen häntä). Siellä ne keski-ikäistyneet luokanopettajat jeesustelivat "ählämiä" kun Yildrim toi pitsaa koululle. "Mahtavatkohan tulla verot näistä lätyistä maksetuiksi...?" No eivät varmaan kaikki, mutta so not.

Aamuisin olen katsellut omakotionnelasta vastaan tulevaa autosaattuetta, ja miettinyt että haluavatko nuo ihmiset kaikki tosiaan tuota. "Siellä ollaan milli millissä, paska haisee ja kaasuhellat poksuu..."

Elkääpä ny ymmärtää viärin. Jos ihminen itsensä ja porukkansa hoitaa, saa minun puolestani tehdä majansa vaikka lähimpään katajaan. Ei haittaa. Itse asiassa omakotitalohan se meikäläisenkin unelma on.

Nyt Gary laulaa tanssi- & hienostoravintola Kaijakasta...

Mutta kun se katsantokanta on niin suppea. Niin kollegoilla kuin näistä kahitiili-bungaloveista tulevilla vanhemmillakin (yleistys, ei kaikilla). Näin pitää elää, ja parempihan se olisi jos se green-card olisi sille PGA-kelpoiselle kentälle. Mua on jopa kielletty lähtemästä. "Minä sanon sulle: Et mene sinne! (kaverini joka oli Kashmirissa sinikypäränä maanjäristyksen iskiessä. Tosin liikuttunut mielentila pitää ottaa huomioon). Useampi ihminen on todennut lähtemisestä "Miksi ihmeessä?" (maikkoja, kaikki eivät meidän koulusta).

Niin. Miksihän?

Tilaisuus nähdä jotain ja samalla elää tykkäysihmisen kanssa. Carpe diem. Löppösen sanoin:"Tee mitä teet, mutta hän ei kuuntele kun sä viisvitosena istut mökillä grillikatoksessa ja aloitat taas sen 'Olis pitänyt mennä'-monologin". Hyvin sanottu.

Asiat nyt vaan makaavat siten.