Lilongwessa ollaan taas, vaimon konttorilla tarkemmin ottaen. Emppa tuli lukemaan kahden viikon sahkopostinsa ja mina jaarittelemaan blogiin turhia. Oikeastaan tulin katsomaan pankkiasioitani, niita kun ei nettikahviloista viitsi kurkkia.

Mitas on tapahtunut? No, Nkhotakota oli ihan mesta paikka. Lilluttiin jarvessa. Vesi oli jotain 27 asteista ja aaltokone oli paalla. Oli sikasiistia kellua aaltojen mukana kohti rantaa (mita nyt valilla meni vetta nenaan) ja sitten taas uida ulapalle pain uutta kellumissessiota varten. Ja niille, jotka sanovat nyt etta pitaa uida rannan suuntaisesti todetaan etta rannat ovat aika matalia pitkalle. Ruokaakin sai ravintolasta, mutta pe tilaamani ankka oli kylla tapettu nalkaan eika vesuriin. Paistetut perunat ja kreikkalainen salaatti olivat ookoo.

Otsikkoon viitataan tasta eteenpain. Olin vahan nervoosina ajellessani yksin kohti rantaa. Mulla ei ole viela diplomaatti-id:tani, eika autossakaan ole viela dipl.laattoja. Matkalla on kaksi vakiopaikkaa, joissa paikallinen poliisi pysayttaa autoililjoita. Valkonaamaa harvoin pysaytetaan, kaikki tummat kylla. Jos valkonaama pysaytetaan, on syyna yleensa ko. poliisin henkilokohtaisen palkanlisan tarve. Toisin sanoen keraavat silloin talloin mielivaltaisia sakkoja azunguilta. Sakko tosin saattaa unohtua jos pyytaa sakkolapun kirjallisena, sakottaneen poliisin virkanumerolla varustettuna. Id on kuitenkin kaikkea tata vastaan kelpo karkoitin.

Ei tullut pysaytyksia menomatkalla, which was nice. Takaisin tultaessa Emppa ajoi, ja meidat pysaytettiin Salima-nimisessa kaupungissa, sata kilometria Lilongwesta jarvelle pain. Ystavallisesti kayttaytynytta nuorta poliisia ei kuitenkaan kiinnostanut automme tai meidan paperit.

Taalla aina kysytaan ihmisilta etta miten menee. Kaupassa, parturissa, bensa-asemalla ja yleisessa vessassa. Poliisikin kysyi, ja me tietysti vastasimme etta kivasti kulkee. Kun kysyimme kaverilta hanen viikonlopustaan, han vastasi notta no joo, nyt on lauantai ja sen sijaan etta han seisoo talla typeralla tiesululla, olisi han mieluummin kavereiden kanssa rannalla kiskomassa viinaa. Ja etta miten on, olisiko teilla mahdollisesti heittaa hanelle lestia? No, meilla ei ollut joten kaveri toivotti meille hyvat matkat ja jatkoi partioimistaan. Tuli taas sellainen fiilis etta nyt ollaan Afrikassa.

Tanaan oltiin multikulttuurisella lounaalla japanilaisilla. Ei ollut sushia, thank God. Hauskaa puhetta ja erilaisten kokemusten vaihtoa riitti. Aikaa siina vierahti odotettua enemman, joten talle paivalle suunniteltu koirien pesu saa jaada tulevaisuuteen. Ensi viikko onkin mielenkiintoinen. Voipi olla etta joudun puutarhatoihin. Patrickin isa nimittain kuoli eilen ja P. lahti tanaan matkaan kohti hautajaisia. Emppa maksoi matkan. Patrick tulee takaisin joskus ensi viikolla. Pitanee siis ihan itse kaivaa puutarhaletku esiin nurmikon ja muiden itujen kastelua varten.