Perjantaina tuli sitten hoidettua yksi Malawi-must-see pois kuleksimasta.

Tarkoitan tietenkin paikallisen opposition parlamentaarikon, Lucius Bandan keikkaa. Kova UDF:n mies on kyseessä. On nimennyt poikansakin Bakiliksi, edellisen presidentin mukaan. Mieshän on Malawin ehdottomasti tunnetuin pop-artisti. Tai ei se mitään poppia kyllä ole. Reggaeta. Ukkeli kun toi aikanaan 90-luvun alussa ganjapäiden musiikin tänne. Ennen sitä täällä ei kuulemma ollut juuri minkäänlaista populäärimusiikkia. Ei maissipellosta eikä Kettulanjängältä.

Mr. Banda tituleeraa itseään Malawin sotilaaksi. Se näkyi lämmittelyaktien miesten pukeutumisesta. Maastohousua ja maihinnousukenkää piisasi. Lämppärit olivat kaikki Luciuksen tanssiryhmästä. Musiikillisesti he vetivät paremmin kuin työnantajansa.

Luciuksen show alkoi melkein kymmenen minuutin esitanssijoiden tanssahtelulla. Ja millaisella tanssahtelulla? Aikaslailla "huorahtavaa" menoa oli kolmen naisen ja saman määrän miehiä setti. Ja samaa kamaa piisasi koko illan. Bepa keikkui ja vaatteet vähenivät. Näiden kuuden tanssijan lisäksi lavalle tuli välillä neljäs nainen, joka oli värvätty showhun kokolailla huikean kokoisten moukariensa vuoksi.

Ihan oikeasti. Mr. Banda ei niinkään tehnyt showssa muuta kuin seisoi paikoillaan kaikessa kaksimetrisessä ja 140-kiloisessa habituksessaan ja lauleskeli biisinsä läpi. naistanssijat olivat kaikki puettu aikamoisiin flygirls asuihin. Messinkitanko vain puuttui lavalta. Totuuden nimissä täytyy sanoa että kyllähän miestanssijoidenkin lanne vispasi koko setin ajan. Ei tullut niihin vaan kiinnitettyä niin paljoa huomiota...

No, hauskaahan se oli. Joskin äärettömän seksististä. Mentiin Empan kanssa jopa danssaamaan "Love of my life"kin. Sehän aiheutti sitten sen, että seuraavaan hitaanpaan paritanssiin meitä tuli hakemaan lattialle yksi esitanssijoista. note to myself: Älä ikinä erotu täällä valkoisena joukosta. Tuon toisen tanssin aikana joku paskapää koittikin sitten viedä vuoristoilmani ja sytkärini meidän pöydästä. Aivan Joen nenän alta. Joe vähän ärähti asiasta.

Ei taas muuta. Skandit johtuvat omasta tietokoneesta ja Capitalin langattomasta verkosta. Eli salikäynnin jälkihikiä tässä istuskelen pois. Kävin vastapäisestä kojusta hakemassa nettiaikaa ja jätin koneen itsestäni n. viiden metrin päähän, näköyhteydelle siis. Ei mennyt kuin kymmenen sekuntia niin joku vieraana oleva tummempi pukujannu oli alkamassa ropeltamaan masiinaa, hiirenjohtoa jo irroitellen. Ei perkele! Tämä on kuitenkin maan ykköshotlia, verrattain kansainvälistä ja silleen. Ilmeisesti niin kansainvälistä että venäläinen painovoima on voimassa täälläkin. Pienellä WTF are you doingilla kaveri sitten otti jalat alleen. Toinen note to myself: Älä luota lilongwelaiseen pukuympäristöön. Vaikka ei kai siihen pidä missään päin maailmaa erehtyä luottamaan...