Eikun siis se toinen teefarmi.

Oltiin sitten expat-porukalla sulostuttamassa Mulanje-vuoren seutua. Perjantaina yövyttiin Blantyressä bagpacker-helvetissä ja aamulla körötettiin puuttuvat satakilometriä päiväntasaajan eteläpuolisen Afrikan korkeimman kiven juurelle. Aluksihan meidän piti viettää aikaamme otsikossa mainitulla, meille entuudestaan tutulla plantaasilla. Malawilainen tehokkuus piti kuitenkin huolen siitä, että emme todellakaan sinne päässeet. "Hello. We have booked ten peolpes to Satemwa t-estate." "Yes. Satemwa. Here are your vouchers." "Excuse me but this is completely different place." "Yes. Satemwa." Ja sitä rataa. Paikka ei todellakaan ollut se mistä oli keskusteltu. Onneksi varattu mesta oli myös ihan jees, uima-altaineen kaikkineen.

Vähän närästystä meikäläiselle aiheutti se, että mut oli nakitettu tietämättäni kokkaamaan sunnuntain dinner koko jengille. Vähän niinkuin "Kokkisota"-tyyliin. Lauantain päivällisen kun hoiti sri lankan Ranel, joka oli saanut tietää hommastaan jo maanantaina. Niinpä veijari oli ehtinyt kerätä curryaineitaan koko viikon ajan. Itsehän sain tietää urakastanii perjantai-iltana illallispöydässä. Oli vähän hermo kireällä, ja saattoi siinä muutama läheinenkin kuulla mielipiteeni moisista tiedonpanttauksista/ylläreistä. Kanaa gruusialaiseen tapaan kotisämpylöiden kanssa sitten loihdin.

Muuten oli ihan hauska reissu. Vuorille en käynyt musiikin kera enkä muutenkaan. En myöskään pelannut amerikan jalkapallon ja rugbyn sekoitusta. Kunhan vaan chillailin. Paskanpuhumiseen sensijaan osallistuin tarmokkaasti, etenkin potkupallokeskusteluihin. Tuli ihan grillikatos mieleen kun puoli kolmelta yöllä väännettiin poikain kanssa Arsen ja Milanin tulevasta koitoksesta. Pari ihan pahaa vitsiäkin kuulin. Pistetään nyt johdatuksena seuraavaan kappaleeseen tähän yksi: Mitä eroa on pitsalla ja mustalla baltimorelaismiehellä? Pitsa pystyy ruokkimaan nelihenkisen perheen...

Eli rasismista nyt. Malawilaiset eivät ole rasisteja. Kukaan afrikkalainen ei ole. Malawilaisten mielestä siis. Siispä ei ole rasismia ministerin sanoa televisiossa että koska taiwanilaiset haluavat lahjoittamansa rahat bäk, tulee heidän siten palauttaa Malawille kaikki täällä syömänsä koirat ja käärmeet. Hallituksen toimia arvostelleen intialaisperäisen miehen (sukunsa on asunut Malawissa vuodesta 1867) pitää muuttaa "takaisin Intiaan jos ei ei-malawilaiselle meno kelpaa."

Hjoo-oh. Se siitä. Patrick pyysi tänään förskottia. Eivät pysty maksamaan Chikondin koulumaksua. Nou shit. Ottivat meinaan tämän kuun palkkansa ennakkoa että pystyivät ostamaan langattoman puhelimen, alkavaa bisnestään varten siis. Tokihan me ennakkoa annetaan, mutta olisikohan pitänyt vähän ajatella, ensteks (Simo Salminen, "Alle lujaa") Samalla Patrick kertoi, että Lilongwessakin on ADMARCin (Malawin Hankkija) siilot tyhjinä. Tai siis niistä ei saa maissia. Siksipä pieni säkkikin maksaa nyt yli 2000 khwatsaa. Ei täällä varsinaista nälänhätää kyllä käsittääkseni ole, mutta malawilainen nälänhätä uhkaa kyllä. Malawilainen versio nälänhädästä on se kun kaikkea muuta sapuskaa on tarjolla vaan ei maissia. Vähän niinkuin että Suomessa olisi kieltolaki silloin jos Kossua ei myytäisi mutta kaikkea muuta kyllä.

Sitten huikein viikonlopun näyistä. Nähtiin TractorTractor Balakassa. Kuvia vaan otettiin, eli ei pysähdytty juttelemaan. Hassu näky oli muikkeli koiransa Kosovon kanssa vihreän körröttimen päällä. Hymyilyttää vieläkin. Maailma tarvitsee kahelinsa.

Jepa taas.