Ei oo juurikaan uutta sanottavaa. Lähinnä postauksen aihe on että hengissä ollaan.

Katseltiin sunnuntaina East African Idolsia. Tällä kertaa nauha oli Lilongwesta. Heh. Ensimmäinen kommentti joka kuultiin oli "Jos Malawissa oli lahjakkuutta, se piti itsensä hyvin piilossa." Niinpä. Muista maista on päässyt Nairobin jatkoskabaan aina semmoiset 20-30 tyyppiä. Malawista pääsi 5, ja niistäkin yksi oli sambialainen. Enkä ihmettele tätä yhtään.

Paikallinen musiikki-skene kun on luvalla sanoen vähän erilainen. Tai siis länsimainen populäärimusiikki on puuttunut täältä. Traditiomusa on moniäänistä laulamista (joka on kyllä pirun hienon kuulloista), mutta mitää instrumentteja ei malawilainen kaustislaisuus tunne. Paitsi tietysti rummun ja kahden metallinpalan yhteen hakkaamisen. Ei edes djempeä. Ei huiluja. Ei mitään. Niistä eväistä on paha mukautua neljäsosiin jakautuvaan muzakkiin.

Ei muuta. Hepskukkuu ja tervepä terve kaikille.

5-0. Seuraavaksi vastaan toivotaan Capitalsia.