Sehän on niin, että itsehän tässä elämässä pitää hommansa hoitaa. Olenkin vaimon lähdön jälkeen tyhjentänyt kämppäni pahvilaatikoihin. Tyhmää olisi näes pitää 33:a neliötäni jouten seisomassa. Siellähän voisi joku opiskelija vaikkapa yrittää valmistumistaan. Samalla meikäläisen pankkitili ei juoksisi ihan niin vinhasti väärään suuntaan.

Olen tässä soitellut asunnontarvitsijoita läpi aina kun paikallinen kuolinilmoituksiakin julkaiseva jääkiekkolehti heidän ilmoituksiaan on silmilleni suoltanut. Ja voi pojat että osaa olla Suomenmaassa melkoisia sukankuluttajia/hörhöjä kämppää vailla.

Milloin on ilmoituksen mukaan asuntoa tarvinnut reipas 19-vuotias opintonsa aloittava nuorimies (kaveri vastasi puhelimeen "Maaaaarrkoooooo... (15 sekuntia hiljaisuutta)... Nooo... (kymmenen sekan silenzio)... kyyyllä määä voisin sitä tulla katsoon... Maksaako se jotain... (eihän toki. Ilmaiseksi annan...)", milloin kuuden kissansa kanssa kämppää etsivä vanhapiika. Ehkä paras oli kuitenkin n. viisikymppinen patu, joka antoi meikkikselle kymmenen minuutin esitelmän siitä, kuinka hän on tehnyt kaksi vuotta luonnetutkielmaa Mannerheimista.

Näiden seurauksena totesin että nyt saa tuttu kiinteistönvälittäjä luvan ruveta hommiin. Rajansa Venäjälläkin (vaikka ne niitä nyt par'aikaakin yrittelevät taas vähän siirrellä).

Nyt rupeaa olemaan kaikki hommat sitten paketissa. Salmiakkia juotavassa ja syötävässä muodossa on haalittuna. Hapankorput ja poronpalat on pakattuna. Koirien siankorvat myös. Keskiviikkona pitäisi startata yli vuorokauden siirtymätaipaleelle. Eli tod. näk. seuraavat raportoinnit tapahtuvat taas Njassamaasta. Ellei sitten Heathrowlla käy aika pitkäksi.

Punaisten Torspojen mies voisi laittaa sitä liigakutsua...