On unohtunut pari mainitsemisen arvoista jutskaa ko. aiheesta.

Ensimmäinen sattui Firman parkkipaikalla. Olin odottelemassa viime viikolla Emppaa, ja siinä aikani kuluksi purin auton takaosastoa sen verran että sain suihkutettua desinfiointia sinne pirun hiirenraatokoloon.

Paikalle tuli parkkipaikan vahti katselemaan toimiani. Kerroin hänelle mitä olen tekemässä, ja jampesteri olikin asiaankuuluvan osaa ottava. Pienen keskustelun jälkeen hän täräytti vähän epäilevästi että joo-o. Jos sä olisit musta, mä sanoisin että joku on laittanut loitsun sun autos päälle. Mutta koska se ei vissiin kuulu teidän eurooppalaisten repertuaariin, on hajun lähde sitten mitä ilmeisimmin se hiiri. Varma hän ei kuitenkaan voi olla...

Toisen tarinan kertoi norjalainen kaveri viikonloppuna järvellä. Hän oli keskustellut paikallisen kollegansa kanssa Malawin liikenneturvallisuudesta. Täällä nimittäin sattui tosiaan muutama ihan kohtalainen mälli saman viikon sisään. Malawilainen koulutettu nainen oli sanonut että voihan se olla tuo liikennekulttuurikin niiden syynä. Mutta että nyt on kyllä se aika vuodesta jolloin Saatana kerää verta. Ei hän varma asiasta ole, mutta vahvasti kuitenkin näyttäisi alakerran isännän tekosilta.

Semmoiset anekdootiti vielä tältä päivältä. Työpäivä meni sopuisasti ja mukavaa oli taas professiota harjoittaa. Illalla annan kontribuution isänmaan hyväksi. Meillä on nimittäin matkassa, kiitos anopin, jumalattoman iso siniristilippu. Huomenna alkavat sen työt kunniakonsulin lipputangossa. Olen vähän pettynyt jos ei Naruntekijänavenuella tai täällä kolahda postiluukusta kutsua Linnanjuhliin.