Taas alkuun vähän noituutta.

Sitä on kuulemma Kongon Demokraattinen ottanut käyttöön noitatohtorit ensi kuussa pelattavaa ratkaisevaa potkupallon potkintapeliä silmällä pitäen. Eivät kuulemma matkusta Malawiin ilman omaa poppaheeboaan. Flamesien päävalmentaja toteaa tämän päivän lehdessä että "tuokoon vaan noitansa tänne. Me lyömme Kongon Jumalan avulla."

Hurmaavaa. Kerta kaikkiaan hurmaavaa.

Autotohtorilla kävin taas. Ei meinaa kiesi pysyä käynnissä kylmänä. Puolitoista kuukautta sitten vaihdetut tulpat olivat karstassa ja virranjakajaakin putsailtiin. Hyrysysy käynnistyikin sitten mallikkaasti, mutta kaikki päädyimme siihen lopputulemaan että saattaapi bensapumppu vedellä joutsenlaulujaan. Sen verran ratmobil kuitenkin nyki vielä koeajolla. Tai sitten jostain muusta syystä pikkuisen liian rikasta seosta pitelee. Kahtellaan.

Kaverit korjaamolla muistivat meikäläisen. Harvemmin hekään ovat kuitenkaan rottajahdissa auton sisätiloissa olleet. Siinä läppää heittäessä tarjosin mahdollisuudeksi pikku käyntihäiriöihin noituuskorttia. Hillitön nauruhan siitä syntyi ja malawilaisia ylävitosia siinä sitten heiteltiin. Totesivat kuitenkin mun olevan eurooppalainen ja sitä tietä vähän niinkuin noituuden ulottumattomissa. Että rassataan nyt vaan nää tulpat sun muut.

Hinta parille tunnille? Nada. Tai siis ajattelin mä jätkille tuossa iltapäivällä heittää korillisen Fantaa. Huomenna uudestaan jos käyntihäröt jatkuvat.

Luovan lykky on että kaara on mallia iäkäs japsi. Niille nämä pystyvät tekemään jotain. Korjaamon zimiläinen pyörittäjä-jauhonaama kertoi uudesta Zermeedesmaasturista, jonka ajonesto oli lipsahtanut Blantyressä päälle. Ei ollut auttanut muu kuin vetää Mersu nahkoineen lavetille ja köijätä se Lilongween. Ohjelmien tilaamisessa Etelä-Afrikasta meni nelisen viikkoa. Sitten kun läppäri saatiin johtotähteen kiinni oli ongelma kadonnut viidessä minuutissa. Eivät ole postmodernit autot välttämättä täällä se oikea ratkaisu. Veli Rehtorikin olisi jo aikaa sitten vaihtanut Zafiransa parin aasin vetämään peräkärryyn...

Niillä oli pihassa myös kolme kertaa katon kautta ympäri kieputettu Hiace. Colin McRaekin olisi ollut siitä ylpeä. Kysyin että mitäs tolle on käynyt? Känninen kuski, ei henkiä kuitenkaan pois kenestäkään. Olisin kuulemma saanut auton sadalla viidellä kymmenellä eurolla. Olivat tiemmä kone ja automaattilaatikko vielä kunnossa. Sanoin harkitsevani tarjousta sekunnnin ja vastaavani "ei". Ymmärsivät mun kantani.

Nyt ovat luutkin pysyneet taas kasassa. Eli ei mitään hirveän uutta kerrottavaa ole. Takapihan valot odottelevat kohta kolmatta viikkoa sitten tilattua sähkömiestä. Tyttörukat ovat joutuneet backyardin pimeyden takia tienaamaan leipäänsä vartiointihommissa. Seurauksena on ollut ison koiran/mäyräkoiran äänellä hoettua hau hau hau ja vou vou vou:ta kaikille meidän pihan puihin pesiään tekeville kottaraisille. Ja sekös lämmittää unimaanjoukkueen pelejä katselevan expatin mieltä.