Kumbali lodgen yhteydessä olevalla kana-, maito-, vuohi- ja hanhitilalla oltiin. Olipahan taas.

Tarkoitan siis sijaisena oloa. Kolme kuudetta luokkaa ja kolme ekaa luokkaa. Ajatuksena että kutoset (siis kymmenvuotiaat) pitäisivät huolta viisivuotiaista pareistaan. Joo-o. Olisi ehkä toiminut yhdellä kutosella&ykkösellä. Noin sata kakaraa oli kuitenkin "vähän" liikaa...

Repaleisia avo-Massikoita ja ruosteisia taaruppeja. Käsinlypsämistä. Juuston- ja mansikkamaidon tekoa kärpästen pörräillessä ympärillä. Semmoista. Tuoremaidon juominen (siis se vähäkin) loppui meikäläisen osalta tähän. Iskukuumennettua tästä eteenpäin. Ja nyt on turenkilaisten ihan turha tulla valistamaan pastöroinnin ihanuuksista ja muista jyväpenafirman jutskista.

Ensimmäisen kerran pääsin todistamaan myös "the what"-metodin (ope sanoo jotain ja se toistetaan sitten kuorossa) käyttöä opetuksessa. Ei oikein kulkenut länkkärimukuloilla mokoma.

Paikan valkoinen pyörittäjä sanoi yhden malawilaisen lehmän tuottavan n. kymmen litraa maitoa päivässä. Nyt kaikki entiset oppilaat siellä Suomessa saavat muistella että paljonko se ope sanoi suomalaisen lehmän keskimäärin tuottavan vuorokaudessa. Noin: a) 15 litraa b) 30 litraa vai c) 153,6 litraa. Broilerit "valmistuvat" kuulemma viidessä viikossa. Hanhista en kysynyt.

Tanssaamista ja moniäänistä Malawi-laulua saatiin myös. Se oli taas hienoa. Lounas oli kanssa ok. Otin vaihteeksi nsimaa, ja edelleenkään se ei maistunut miltään. Beefstew oli jumalaisen hyvää. Muut relissit ok. Paitsi pumpkin leaf-versio. Se ei uppoa vieläkään. Paikallinen riista- a.k.a. norsunkorvakastike siis.

Muutama muksu kysyi eilen että mitäs me laitetaan päällemme? Univormu vai omat vaatteet? Vastasin että univormu, ja koska en tiennyt koulun politiikkaa maastoretkillä sanoin että ottakaa, jos haluatte, reppuihin muuta vaatetta. Katsellaan sitten aamulla niitä sopia kuteita.

No. Univormuhan se oikea vastaus oli. Tämän aamusella kakaroille totesinkin ja pahoittelin jos tuli nyt vähän lisää painoa reppuun. Kolme vesseliä kysyi erikseen vielä että "saadaanko me kuitenkin vaihtaa vaatteet?" Ette saa.

Ja perkele soikoon. Nuo kolme kakaraa menivät silti vessaan ja vaihtoivat omat vaatteet päälleen. Josko se ope ei huomaisi. Huomasin tietenkin, mutta vasta perillä (kuljetukset olivat vanhempien autoilla). Niinpä pääsen nyt sitten huomenna tutustumaan myös koulun rangaistuskäytäntöön. Itseänihän ei voisi vähempää kiinnostaa onko mukuloilla koulupuku vai jotain muuta diisenttiä päällään. Mutta säännöt ovat sääntöjä.

Kyllä ne perkeleet koittavat kaikkensa sijaisen kanssa. Eivät tule onnistumaan.