Viettivat irlantilaiset ko. pyhimyksen paivaa lauantaina Capital Hotellila. Vihrealta saarelta paikalle roudattu tinapilli-bandi soi ja jalallakin pantiin koreasti. Hassun nakoista mutta fyysisesti vaativaa on heikalaisten perinnepoukkoilu. Vakea oli paikalla kuin pipoa, suurimman osan ollessa meita kunnia-irkkuja. Ennen juhlapaikalle lahtoa kavimme suomi-svenski compoundilla alkupalalla. Siella olikin oiva tilaisuus olla oma epasosiaalinen itsensa ja paivittaa YLE:n tekstiteeveen sivua 221 minuutin valein. Kuninkaallisen BollKlubbenin 1-3 voiton siivittamana olikin hyva suunnata varsinaisille pelipaikoille.

Ahhhh. Guinnes. Tosin tolkista mutta kuitenkin. Lisaksi sapuska oli ei-malawilaista. Erityispisteet savulohelle.

Lahinna pidimme tupakoivaa work shoppia ulkoaulassa. Niilla oli siella flappitaulu, jolta pystyi tullessa bongaamaan oman poytansa. Siina jossain yhden-kahden aikaan yolla sain kuningasajatuksen taitella taululle "Expectation for this workshop" Saatiin porukalla aikaiseksi nelja kohtaa: Allowances (eli paivarahat), sitting allowance, allowances in general ja viimeisena pointtina I don't care, just gimme my allowance." Sitten istuttiin katsomaan ihmisten reaktioita heidan lukiessaan taulua. 95% mzunguista horahti nauramaan tekstin luettuaan. Malawilaisista ei kukaan. Taisi osua ja upota se teksti...

Mitaan muuta ihmeellista ei sitten olekaan tapahtunut. Paitsi etta aamulla huomasin malawilaisten saaneen tyomatkani varrelle risteyksiin lukuisia kadunnimi kyltteja seka muita suuntaviittoja. Risti seinaan. Tata ennen taalla on pitanyt tietaa etta Dedzaan ajetaan siita kolmannen akaasian vasemmalta puolelta. Syksyn hajua alkaa myos olemaan jo ilmassa, eli kelit ovat kuten siella elokuun puolessa valissa, which is quite nice. Teejii on jotain.

edit: Taydennyskouluttauduin. Eli siis olin solidaarisesti mukana opettajien matematiikkapajassa. Siella sita mietittiin nuoren kanukkiopettajan johdolla etta minkalaisia vaiheita lapset kayvat lapi esim. kertolaskua opetellesssaan. Kaveri selkeasti osasi asiansa, ei siina mitaan. Itseltanikin oli paassyt jokunen step unohtumaan. Silti oli eraalla tavalla jarkyttavaa huomata, etta suurimmalle osalle kollegoista ko. ajatusrakenteiden olemassa olo oli taydellisen uutta asiaa. Eli kiitosta kaikesta huolimatta Sinikalle (seka Rikala-Ilmavirta-somebody eepoksille) naiden jutskien paukuttamisesta aikanaan aivolohkoon. Sita se teettaa kun toiset ovat maistereita ja toiset jotain kuppaisia bahkeloreja. Eli viva suomalainen opettajankoulutus, taas kerran.