Totesin tuossa kotosalla lomaillessani asenteitteni kehitysmaita kohtaan koventuneen. Sain vastaukseksi muutamia "sen kyllä voi lukea sun teksteistä". Ja tottahan tuo osittain on. Tässä kotosalla ollessa ei oikein tule arkipäivän tilanteita kommentoitavaksi asti, joten tulee sitten kirjoiteltua kommentteja tätä täkäläistä politiikkaa koskien. Ei meikäläistä kuitenkaan mielestäni edelleenkään "supernuivaksi" voi parhaalla tahdollakaan kutsua.

No nyt ovat sitten länsimaatkin heittäytyneet nuiviksi Malawin suhteen. Vain Saksa on antanut tätä nyt käytettävää budjettia varten lupaamansa rahat. Budjettikautta on nyt puolet takana, ja täkäläisestä hallinnosta on alkanut kuulua vaatimuksia, joiden mukaan länsimaiden on pidettävä lupauksensa. Mikään virallinen taho ei ota kantaa siihen, onko Malawin hallitus pitänyt avun saantia vastaan tekemänsä sitoumukset.

Eivät meinaan ole. Esimerkiksi Malawin heimo/kylärakenteesta johtuen tärkeitä paikallisvaaleja ei olla järjestetty käsittääkseni nyt seitsemään-kahdeksaan vuoteen. Nuo paikallispomot kun ovat niitä, joiden kautta apu/valtiolliset päätökset kanavoituvat sinne kyliin asti.

Ansaitseeko Malawin nykyhallitus sitten tällaista lännen kaltoinkohtelua? En sano nyt muuta kuin sen, että tällä hetkellä, kasvukauden ollessa parhaimmillaan, täällä on puutetta urealannoitteista. Ja arvatkaapas miksi? Ette varmaan arvaa. Tai siis luulette arvaavanne, mutta samaan syssyyn ajattelette että "eihän se voi olla mahdollista".

Kyllä se kuulkaas vaan voi olla mahdollista.

Malawin hallitus meni ja "myi" "ylimääräiset" lannoitteet Mugabelle, joka ei siis ole maksanut takaisin edellisestä sadan miltsin lainastaan kuin 20%. Mitään rahaahan näistä lannoitteista(kaan) ei Zimbabwe ole Malawille maksanut.

Että näin.

Patrick menee huomenna Empan kanssa katsastamaan vielä yhden koulun, ja sitten perhe Phiri tekee päätöksensä Chikondin koulusta. Tokan lukukauden alkuun tähtäämme herraa sitten kunnon kouluun.