Heipä hei taas pitkästä aikaa.

Yhdet vieraat saateltiin takaisin kohti Lontoota eilen, huokaistiin pari tuntia ja sitten toivotettiin kolme ilman matkatavaroitaan saapunutta sukulaisheeboa tervetulleeksi Afrikan lämpimään sydämeen.

Sähkö on ollut kylässä kortilla, kiitos Escomin kärvähtäneen voimalan. Rautalanka-Jeesusteippi korjailut ovat ilmeisesti kuitenkin tepsineet koskapa elektroni kirmaa ainakin tällä hetkellä suhteellisen normaalisti. Toki ilmoitettu load-shedding pimennys iskee taas tässä illalla. Eli idyllistä, niin idyllistä on.

Mitä tässä nyt runoilisi muuta? Viime viikko meni vanhoja ynnä uusia jalkapalloja jutustellessa ja intialaista take awaytä nassuttaessa., kiitos juurikin noiden sähkökatkojen. Keskiviikkona oli pyhän Paddyn päivä, ja sen kunniaksi Joe ja Laura laagasivat meille irlantilaisen dinnerin black- ja white puddingeineen. Paremmalta maistuivat kuin veriletut. Joe oli katsonut Olympialaisten kiekkofinaalin, ja vastineeksi meikäläinen lupasi sitten syödä haggista. Sitä ei onneksi kuitenkaan menussa ollut. Tai niin, ennemmin minä haggista syön kuin scottish eggsejä.

Politiikkoja olisi tietysti kanssa, mutta se olisi sitä samaa. Yhden uutisen sen sijaan kerron. National Aids Commisionin HIV-positiiviset työntekijät ovat saamassa kenkää, syynä keskimääräistä useammat sairausloma poissaolot. Että silleen.

Lyh. virs. kaun.