Habari gani, Mzuri sana. Wageni, Wakaribishwa, Kenya yetu Hakuna Matata. Kenya nchi nzuri, 
Hakuna Matata.

Tuota ne hoilasivat. Joka paikassa.

Lennähdettiin joo Mombasaan puolen-termin breikille. Tämmöiseen paikkaan. Ei poistuttu neljään päivään hotellista katselemaan alkuperäistä afrikkalaista kulttuuria eli ihan Palmasiahan se oli. Tässäpä raporttia:

Lähdettiin tosi virkeinä lauantaiaamuna puoli kuudelta kohti Entebbeä. Normisettiä siis heti kärkeen. Kenialaisen lentokoneessa koin pikku puistatuksia plaratessani in-flight brosyyriä. Siellä meinaan oli komeat mainokset Westgate-mallista. Sehän teki oikein hyvää hieman rauhattomalle mielelle. Olivat meinaan toissa viikolla ampuneet Mombasassa paikallisen jihad-imaamin, neljä kuukautta edellisen jihad-imaamin hengiltäpäästämisen jälkeen. Siellä oli tämän harvennuksen jälkeen syttynyt itsestään mm. kirkko tuleen ja muutakin asiaankuuluvaa äbäläwäbälää oli pidetty.

Nairobissa alas ja mzungulta sormenjäljet taas rekisteriin. Poislähtiessä sormiani näyttäessä hokasin, että kenialaisen lentomatkustajan ei tarvitse nakkejaan skannauttaa. Mua nyt ei sinänsä haittaa vaikka valokopioisivat mun kabinankin, mutta sinänsä tuollainen toiminta pitää sisällään ajatuksen siitä, että vain ulkomaalainen voi olla lentoterroristi. Hyi hyi, eihän rajoilla tuommoista saa tehdä koska lentokoneiden lisäksi myös taivaan linnut kulkevat vapaasti, rajoista välittämättä.

Nairobista ylös ja kohti Moi-internationalia. Sieltä hotellin taksiin ja normaalin organisoidussa liikennevirrassa kohti hotellia. Mombasassa oli heti muuten paljon kuumempi kuin Nairobissa tai Kampalassa. Matka meni ihan mukavasti kunnes:

028-normal.jpg

On lautalla pienoinen kahvila. Sanni ja Marleena. Plus jokunen tukkipoika.

Katsokaas kun siellä Mombasassa on edelleen se aika vilkas satamakin ja tämä meidän hotelli taisi sijaita jonkinsortin saarella. Ja koskapa sinne satamaan pitää melko suurtenkin laivojen löytää tiensä ei kaikkia vesireittejä voida sulkea silloilla. Lossi vei ja lossi toi. Siinähän jonotettiin. Pitää kuitenkin sanoa mombasalaisen lauttapoliisin kunniaksi, että jonoon kiilaamista ei katsottu suopeasti. Kaikkien piti venata ja se siitä.

Noin muutenhan auton ikkunasta katseltuna Mombasa on paskainen kylä. Ihan niinkuin havaintoni mukaan melkolailla jokainen tuon rannikon kaupunki. Ainakin siis Kampalaan verrattuna. Että kyllä niistä täkäläisistä luutamummoista jotain hyötyä on.

Päästiin hotellille ja hopsan. Niin oli kuin olisi pieneen saksalaiseen kylään pelmahtanut. Hans, Jürgen, Gertrud, Loni, Leni, Maximillian ja Moritz kun olivat lennähtäneet paikalle suoraan Frankfurtista viiden matkatoimiston chartereilla. Oli siinä kuulkaa gepardi-kitengeä ja safarihattua silmänkantamattomiin. Ranta/allaslukemisena näkyi olevan yleensä jotain tiedostavaa tyyliin: "Afrika- Der geplünderte Kontinent". Samaan aikaan hotellin vieraista neljä oli mustia. Kaksi adoptoitua muksua, yksi noin kuusikymppisen kaljamahaisen bisnesäijän simpsakka tyttöystävä ja yksi nuorehko business-mimmin oloinen. Mietittiinkin ihan piruuttamme, että seuraavalla kerralla otetaan Hajira mukaan lapsenvahdiksi ja katsotaan kuinka meitä katsotaan riistäjinä.

Modern Talking siis soi iltadiskossa ja erilaiset panhuilu-vedot jokapuolella muualla. Saksalainen on vekkuli otus.

Mielestäni 4 taalaa on ihan sopuhinta Tuskerista. Samoin 20 dollaria Big Five-safarihatusta. Mut pakotettiin ostamaan moinen, oi kuulemma bandana jotenkin kamala. Sitten kun mä meinasin laittaa tuon hatun päähäni siten kuin olisin halunnut se oli kuulemma vielä kamalampi. No, nyt mulla on kunnon safarihattu. Turistimainen. Muutenkin pitää tuosta rahasta todeta, että kyllä se on kuulkaas Taala edelleen joka täällä jyllää. Tai siis niin, kyllähän noilla muillakin pääsee mutta vaihtokurssit suosivat "taloa" aika rajulla kädellä. Ugandan Shillinkiä olisi tosin myyty 5:llä ja ostettu 2:lla, mutta siinä olikin sitten prosentti parhaiten kohdallaan.

Turvallisuushuolenikin kaikkosivat, oli ihan riittävästi vartijaakin hotellilla. Pitivät mukavasti myös rannan kaupustelijoita loitomalla nuo pamppukaverit. Kaupustelijat kun eivät aina ymmärrä, että tämän Afrikka-rupeaman aikana mulle on jo siunaantunut ihan tarvittava määrä "ebenistä" kaiverrettuja norsu-avaimenperiä. Eli ei yhtäkään.

Ruoka oli syötävää ja sitä oli riittävästi. Keskityin pari kertaa oikein kunnon sisäavaruusmatkailuun ja hikoiluun. Sen verran tujua soosia oli dinner-puffetin inkkariosastolla että tähtiä näkyi ja suutarin kuusesta oksat ropisivat. Silmäluometkin voi saada hikoilemaan masala papadilla.

Ei kai tästä muuta runoilemista ollut. Kuvia:
 

111-normal.jpg

"Siinä on toi meri. Ja tätä hiekkaa. Miltähän hiekka maistuu?"

116-normal.jpg

 

147-normal.jpg

"Näitä saa kyllä tehdä aika kasan että missään tuntuu. Voisinhan mä tehdä vaikka hiekka-lumiukonkin. Joo, sen mä teen."

076-normal.jpg

Semmoista yleis-biitsi meininkiähän se oli.

161-normal.jpg

Itse en viitsinyt meressä juuri uida. Oli tarkoitus kyllä snorklailla, mutta tuossa hotellin edessä ei juuri riuttaa ollut. Metristä aaltoa sen sijaan kyllä jyski. Näin ollen olisi pitänyt lähteä veneellä loitommalle ja sehän on mulle nada. Katsokaas kun suuri osa snorklauksen ilosta on se, että siinä ei ole yhtään ketään lässyttämässä mitään. Tuo sääntö asettaa riman liian korkealle paikallisille oppaille. Mulle on ihan sama jääkö multa joku liekkipyrstökampamureena näkemättä kunhan vaan saa olla rauhassa ja killittää vaikka sitten niitä pienempiä fisuja.

030-normal.jpg

Meidän styrankilta näytti tältä. Ekana yönä me tosin majailtiin kolmannessa kerroksessa, diskoa vastapäätä. Ei oikein respanpojalla raksuttanut saavuttaessa... Topakkana tätinä vaimo sitten meni vaihtamaan huoneen ja respan leidikin oli enemmän kuin myöntyväisenä. Olivat siinä vissiin sitten kimpassa ihmetelleet tämä resepsuun-miehen(kin) järjenjuoksua laittaa lapsiperhettä siihen ensimmäiseen läävään...

175-normal.jpg

Splash-pool oli ässää. Tuo isompi veteli komeita siivuja "isojen tyttöjen uintia" aina päivän päätteeksi. Pienempi koitti lähinnä loiskuttaa tai hörppiä noita ammeita tyhjäksi. Voipi olla, että meillä ei ole enää mitään saumaa U:n kanssa mennä tuohon kotipaljuun ilman pikkuE:tä.

 

163-normal.jpg

Jaa mitä mä tein? Tuota^ Sitä oppi taas mukavasti liukumaan ja ottamaan happea myös oikeasta kainalosta. Veikkaan että tahkosin kolmessa päivässä jonkun kasin-ysin. Plus sen muun lillumisen päälle. Kun eihän tuollaisia altaita voi jättää käyttämättä.

176-normal.jpg

Eilen kotiin päästyä olikin sitten vähän näin^

Ihan hyvä reissu.