Eli Tessa ja Sheeba. Meirän koirat. Täytyy niistäkin kertoa taas vähän.

Tytöt ovat luonteiltaan aivan erilaisia. Tessa on perskärpästen kuningatar. Aina siellä missä ihmisetkin. Sheeba taas hengailee useimmiten omiaan. Yleensä pihamaan puskia nuoleskellen. Tai vessanpönttöä. Kumpi nyt sattuu paremmin olemaan hollilla.

Vierashuoneessa meillä on meidän entinen kapeahko parisänky. Se on Tessan mielestä aivan IHQUa. Se on hänen sänkynsä. Näin piski ainakin luulee. Me olemme vinoina ihmisinä asiasta usein ihan toista mieltä.

Parasta maailmasta Tessasta kuitenkin on meidän väliin pötkähtäminen, meidän "sängyssä" (patjat ovat siis edelleen lattialla). Sheebasta moinen on ollut tähän asti aivan käsittämättömän arveluttavaa toimintaa. Hän ei sänkyyn tule. Eilen vanhemman rouvan päässä kuitenkin ilmeisesti naksahti jotain.

Rouva nimittäin kampesi itsensä mun päälle nukkumaan. Eikä meinannut läteä kirveelläkään matkoihinsa. Moinen läheisyys on tähän asti ollut dogin mielestä lähinnä kuvottavaa liehakointia.

Olisikohan se vihdoin hyväksynyt meidät laumakseen?

No oln tai ei niin Z on kyllä silti ykkönen.