Kuurasin kämppää kaverin vierailua silmällä pitäen. On näes vähän kissalle allerginen hän.

Löysin meidän upeimman koskaan, ikinä, missään häälahjan. Susan Kurosen eeppisen romaanin "Pääministerin morsian". Siellähän se oli jemmassa arvolleen sopivassa paikassa. Lehtilaatikossa. En kolmea sivua kyennyt lukemaan...

Tänään näyttää olevan Malawiin "me ei olla kotona, jätä viesti vastaajaan"-päivä. Paitsi että vastaajaankaan ei saa yhteyttä. Eilen oli vähän samaa ilmassa, ja se aiheutti ahdistussstussshkan. Paranoidi kun olen. Alkoi päässä pyörimään kaikkia kirvesmurhaskenarioita. Ennakkoluuloinen? Minäkö?

Kissansa päätti myös protestoida emännän poissaoloa. Aamuyöllä, melko tasan 3:30 (vieläkö meillä on kaljaa...?) pääsin eroon pääsiäisruohoistani. Olivat olleet häiritsevästi ikkunalaudalla. Kuten oli tänä aamuna yksi Woodpecker-lasituoppikin tiskipöydällä.

Koiraihminen ei voi käsittää kissan sielunelämää.

Näin kaupassa yhden meidän entisen opettajan. Semmoisen viiskybäsen naisen. Se tuli heti kysymään että hän on kuullut Viisari vallan kummallisia juttuja susta. Se itse on ollut miehensä kanssa pitkin maailmaa. Saudi-Arabiaa, Moskovaa, Turkkia... Oli aivan ihastunut mun ratkaisuun. Kyseli touhuista Malawissa, ja kun kerroin palvelija ym. setit, se totesi että "keskimääräistä expat menoa siis."

Hän (ks. toisaalle) soitti eilen. Sitä oli jäänyt vaivaamaan Malawi, ja se oli googlannut hakusanalla Malawi. Oli törmännyt melkolailla ensimmäisenä Empan blogiin. Kertoo paljon maasta, jos eka finskainfo on vaimon blogi. Luonnehdin maata sille sanoin "Maapallon Renko". Sivulauseessa se kysyi, että voiko sinne tulla joskus kylään... Aika hostellin pito taitaa olla edessä, mikäli jengin puheita on uskominen.