Tapahtui näinä päivinä. Tai siis tänään.

Se oli kuulkaas lauantai ja työpäivä. Pidettiin koulun sisäiset uintiskabat opinahjon naapurissa sijaitsevan hotellin altaalla. Sehän meinasi siis hiljaista perjantaita. Niin hiljaista että menin Ruotsi-Englanti puoliajalla maate. Ei jäänyt kuin neljä byyreä näkemäti. Muutenhan EM-skaboista pitää sanoa että paskan möivät kun hollantilaista ostin.

Eipä sitä enempää.

Olinkin sitten aamulla oikein virkeänä, varsinkin kun Mumman sängyssä nukkuja tuli siinä auki seitsemän toteamaan notta "se on aamu ny". Koskapa pulikointipaikoille piti hahmottautua vasta kymmeneksi, vetäisin lenkkarit jalkaan ja jolkotin koirat, 40 min/kirsu. Meni hienosti.

On ollut vähän ongelmaa mopon takarenkaan kanssa. Tarkemmin sanottuna olen nyt kolmen viikon aikana paikkuuttanut useita eri sisägummeja neljä kertaa. Siksipä olinkin positiivisesti yllättynyt kun TVS:n kummassakin töppösessä oli ilmaa niin ylä-kuin alapuolellakin. Ei muuta kuin potta päähän ja uintia katselemaan. Ei siellä juuri muuta tarvinnut tehdäkään.

Puolen tunnin valvoskelun jälkeen meidän osuus oli tehty. Siitäpä sitten reippaana kompleksissa olevalle salille. Sille samalle, jossa mun lokeroon aikanaan murtauduttiin. On sittemmin ollut reppussa kaikki kamat mukana... Ähräsin mitä ähräsin ja kivaa oli. Liian kivaa ilmeisesti erään natiivin mielestä. Niihin iskee aika usein tämä:

Läskihän tämä mzungu on, ei siinä. Rapia parikymmentä vuotta on kuitenkin raudan(kin) kanssa tullut urheiltua. Oli lystikästä katsella dippaillessa kun kaveri räpiköi penkillä mun Leokojen alla. Tai siis joo, lystikästä se oli koskapa sillä oli ohjaaja siinä takana kaatelemassa sen ysikympin lattialle.

Testosteronin katkusta selvittyäni suuntasin ostelemaan uimahärpäkeitä pienille ja isoille. Siitä sen enempää. Takaisin tullessa kajahti moposta taas takarengas.'Bout puolentoista kilsan päässä lähimmästä paikkuutuspisteestä. Siinähän tönäsin, ylämäkeä. Tai niin, pidin mopoa pystyssä ja annoin raudan jauhaa hitaasti eteenpäin. Raudalla kun ei ole älyä.

Jätin Pokun paikattavaksi ja painelin ex tempore lounaalle Bugolobin Shellin viereiseen Itskuun. Tonno&salaatti meni kivasti, samoin kuin 50-60 vuotiaiden Luigien kanssa Calciosta pamiseminen. Ave vaan teillekin. Silti se Azzurrin keskikenttä kaipaa Gennaro Ivanin kaltaista luusahaa.

Sain kopukan taas alleni, uudella sisäkumilla varustettuna. Ajoin himaan, putsasin altaan ja lutrasin likan kanssa pari tuntia. Kivaa oli.

Sitten lähdettiin syömään "ravintuolaan", tällä kertaa thaimaalaiseen. Vähän pisti naurattamaan tuossa parkkipaikalla kun huomasin, että mopon rengas on taas tyhjä. Siellä on siis vissiin se takavanne paskana... Merkkikorjaamoon vie tieni. Koko tässä rengas-episodeilussa on ollut havaittavissa (Palokärjentie, naama näkkärille taas!!!!) ihmisenä kasvua. Tänäänkään en muuta kuin nauranut vaikka hiki vähän tulikin. Tunkos sille mahtaa ja mitä se raivoaminen auttaa? Kuten sanottu, raudalla ei ole älyä. Vielä kun pääsisi samaan elävän materiaalin kanssa. Tai niin, ehkä se ei ole tavoiteltavaa ruveta pitämään sitäkin älyttömänä? Vaikka joskus ehkä syytä olisi.

Kaiken kaikkiaan annan päivälle kehitysmaassa: