Olen tässä ihmetellyt taas asiaa jos toistakin... Kerron nyt vain siitä toisesta. Ensimmäistä ihmettelyn kohdettani näkyisi olevan ihan riittävästi tarjolla.

Tämä ymmärtämättömyyteni liittyy niinkin korkealentoiseen asiaan kuin koiran ulkoiluttamiseen.

Tällä uudella asuinalueellamme on tullut siis aloitettua taas moinen toiminta. Kummallekin hevoiselle puolen tunnin jolkottelu mäkimaastossa tekee hyvää remmin molemmissa päissä. Siinä pysyy mieli välillä virkeänä kun tytöt välillä mielivät vuohta iltapalaksi tai uusia koirannahkarukkasia.

Lenkityksessä on kuitenkin yksi asia, jota mä en vaan tajua ja se on näiden paikallisten suhtautuminen ulkoilevaan isoon koiraan.

Malawissa Tessaa ja Shebaa kohtaan tunnettin tervettä/epätervettä kunnoitusta/pelkoa. Se kuitenkin manifestoitui relevantilla tavalla, eli koirat jätettiin rauhaan ja vastaantulija vaihtoi kadun puolta jos pelotti.

Osasta ugandalaisia on nyt paljastunut melkolailla älyvapaa piirre. He pelkäävät Tessaa ja Sheebaa ehkä vielä enemmän kuin njassat. Tämä pelko saa heidät kuitenkin härnäämään koiria. Siis samaan malliin kuin 10-vuotiaat pikkupojat sähköpaimeneen "hivuttelun" kanssa.

Eilen mulla meni sitten pariin pahimpaan hermot ja me annettiin Sheban kanssa kansalle sitä mitä kansa pyysi. Eli jos härnäämällä halusit koiran huomion sen myös sait.

Jessus että mua nauratti ja samalla vitutti. Paras tapaus oli autokoulun autossa istunut ajo-opettaja. Körötteli meistä ohi, oppilaan kuskaamana varsin hissun kissun, ikkuna auki ja luu ulkona. Sieltä tämä jannu päätti sitten ruveta haukahtelemaan Sheballe, yrittäen samalla jonkin sortin "happy slapping"-manööveriäkin.

Paha kurki kumminkin, sattuipa sitten oppilaalta auto sammumaan kymmenen metrin päähän. Siinähän oli mukava paikka ottaa pari rivakampaa juoksuaskelta, olikin syke jo päässyt putoamaan sadan kolmenkympin alle. Instructor kirkui kuin tyttö ja huusi oppilaalleen "AJA AJA AJA!!!!" En ole ihan varma laskiko se myös alleen.

Eikä me edes koskettu autoon. Kunhan vaan tarjouduttiin palvelukseen kun kerran jotain asiaa tuntui olevan.

Juu. Vittumainen ihminenhän minä olen.