Täytyyhän sitä ihmisen kerran syksyssä VESO-päivään päästä. Päätinkin siis lähteä Empan mukana Mulanje-vuoren kupeeseen katsomaan miten paikalliset opettajat saavat täydennyskoulutusta. Varsinainen koulutushan heillä on kahdeksan vuotta peruskoulua ja kaksi vuotta secondary schoolia. Näiden jälkeen teacher training college opastaa kansankynttiläksi vielä kahden vuoden ajan (näistä toinen tosin kuluu aina kentällä ”opetusharjoittelussa” ts. töissä).

Koulutuksen aiheena oli Talular. Teaching and learning with locally available resources. Elikkäs omien, paikallisista materiaaleista aikaansaatavien opetusmateriaalien tuottaminen. Hyödykäs idea siis. Kouluissa kun täällä ei ole juurikaan mitään matskua. Mutta olihan se aikalailla Japani-Sinikan oppituntia kun erilaisia keinoja piirtää ympyrä taululle näytettiin. Perin konkreettusta oli siis jatkokoulutus.

Siellähän toukopoukoilivat. Askartelivat meinaan risuista talking treen. Eli ajatuskartan omaisen vehkeen mitä erilaisimpien asioiden jäsentelemiseksi. Lisäksi koulutuksessa valmistettiin pahvilaatikosta varastopaikka opettajan tuottaman materiaalin säilyttämiselle. Huomenna kuulemma valmistetaan kaikkea muuta kivaa.

Jutut joita maikat tekivät olisivat olleet todella hyviä oppilailla teetettäviksi. Eli siis ihan sitä perus- kertotaulumatoahan se tavallaan oli. Oppilaat saavat kuitenkin tod. näk. vain haaveilla tekevänsä mitään kokemusperäistä. Oli meinaan tässäkin koulussa 1100 vekaraa ja 8 maikkaa...

Sen lisäksi pitää kyllä sanoa, että ei se opettajienkaan taso mitenkään päätä huimannut. Olihan siellä seassa toki tosi skarppejakin yksilöitä. Mutta jos täytyy erikseen kysyä että ”pitääkö ton säilytyslaatikon olla väkisin tehty pahvilaatiskosta vai kelpaako muukin materiaali?” voidaan kai todeta että yhdistelykyky ei ole välttämättä ihan parhaiten kehittynyt. Tämä saattaa johtaa siihen, että niitä julisteita ei tehdä sitten mistään muusta kuin terveyskasvatuksesta koska kurssillakin tehtiin terveysjuliste...

Koululla oli myös kanala. Olivat jotkut saksalaiset lahjoittaneet pääomaa. Nyt isommat oppilaat hoitivat broilereita aamuisin ja iltapäivisin. Lähitulevaisuudessa naapurihuoneeseen tulee munintakanala. Koulu saa näin lisätuloja. Se oli hienoa katseltevaa. Kuinka paljon lähemmäski yrittäjyyskasvatus, bilsa ymym. voidaan enää tuoda? Harmi vaan että näin toimitaan täällä olosuhteiden pakosta.

Kysyi rehtori multakin että voisinko mitenkään jeesata sitten kun menen takaisin koululleni. Sanoin että kun ei oo oikein tota koulua mihin menisi. Mutta että eiköhän sellainenkin vielä löydy. Kauppakeskus Sellon viereen lähtee maanantaina postia vaimolta... Olen kyllä miettinyt että miten näitä kouluja täällä voisi ihan konkreettisesti auttaa. Keksippäs Mommilan Gaselli joku mukava proggis niin voidaan pitää vähän virtuaalista luokkatasokohtaista...