Hengissä ollaan, edelleen. U käy koulua ja E opettelee kahta kieltä, uimista, itsekseen puuron syömistä ja mitä nuo kaksivuotiaat nyt tuppaavat harrastamaan. Minä ite… No ei paljon paskaakaan. Normaalia kauppareissuilua, uintia ja vesijuoksua. Joka aamu vien U:n kouluun ja se tuntuu edelleen vähän oudolta. Surulliselta. Meinaan vaan sitä, että kaikki lapset morjestavat, tulevat halaamaan ja eivät todellakaan pelkää mua. Vaikka mä olin edellisen hallinnon mukaan niin ihmishirviö. Vanhemmat ovat tulleet myös kyselemään ”missä mennään Jouko ja Kosti”. Heille olen rehellisesti kertoillut viime vuodesta. Tyrmistynyt hiljaisuus on ollut yleisin reaktio. Voi vanhemmat kun tietäisitte mitä siellä tänä vuonna tehdään. Nykyinen rehtori on sitä mieltä, että kouluavustajat ovat turhia koska "Eihän Englannissakaan niitä luokissa ole". Mmmm... Koulun vuosibudjetista ei kaikkien luokka-avustajien yhteispalkka, 45 000 Euroa varmastikaan ole se, josta kannattaisi ryhtyä säästämään. Kyseessä on meinaan koulun ainoa kilpailuetu. Ei työilmapiiri sanottavasti ainakaan ole kuulemma parantunut.

Siellä me kuitenkin pikku-E:n kanssa kiipeillään ja keinutaan aamuisin aikamme ja lähdemme sitten kotiin puuronsyöntiin.

Olen myös käynyt läpi tätä blogia. Otin asiakseni kirjoittaa tytöille vähän siitä, millaista oli Malawissa. Kun kerrankin on aikaa. Ei ole hääviä hommaa ja saas nähdä tuleeko paskasta marenkia. Parisensataa liuskaa on kasassa. En sitten tiedä viitsiikö lopullista tuotosta minnekään tarjota, mutta onpahan noille likoille mukavammassa muodossa luettavaksi se, mitä isi hommaili Malawissa.

En ole pahemmin viitsinyt seurata edes paikallista politiikkaa koska siinä ei juuri seuraamista tavallaan ole. Museveni vetää ”hajoita ja hallitse”-linjallaan. Aina vuorollaan saa joku isompi kiho lähteä. Viimeksi se oli pääministeri. Vanha ja sairas mieshän M-Seven on. Yhä enenevässä määrin alkaa tulla kritiikkiä ukon toimia kohtaan mutta oppositio on lyöty niin hajalle että kukaan ei uskalla sitä haastaa.

Marburg-viruskin kävi taas taannoin kylässä Kampalassa. Kolmen vartin sotilasdiktatuurissaon kuitenkin siitä hyvä elää, että nämä heittivät kylmästi ihan jokaisen, joka oli potilaan kanssa ollut tekemisissä, Entebbeen ”kaappiin”. Siellä on pysyvästi noin sadalle ihmiselle eristystilat.

Norsunluusta oli toiseksi viimeisin skandaali. Ugandan armeijaa on syytetty elefanttien salametsästyksestä, ja nämä syytökset kiivaasti kiistetään. En tiedä sitten. Tuhannen kolmesataa kiloa oli kadonnut Ugandan Wildlife Authorityn takavarikointi tiloista ja byroon pomo on, syystä tai toisesta, "lomalla". Mutta kukas sitä nyt norsunluuta enää nykymaailmassa haluaisi. Oli ihan sattumaa, että toissa viikolla Tansaniassa takavarikoivat kiinalaiselta kauppavaltuuskunnalta, henkilökohtaisista matkatavaroista, rapia tuhannen kiloa... Että "Dead Aid ja Dambisa Moyo" vaan kaikille. Kiinan kanssa kauppaa käymällä Afrikan asiat muuttuvat paremmiksi.

Eli kyllähän Uganda aina välillä edelleen pääsee kansainvälisen uutiskynnyksen yli. Niin kuin nyt vaikka viime viikonloppuna. Kas tässä:

https://www.youtube.com/watch?v=PgJECnbWXqE

Ugandalaisen perheen 22-vuotias piika/lastenhoitaja. Sai murhan yrityksestä syytteen ja odottaa oikeudenkäyntiä vankilassa. Yksikään lakimies ei haluaisi puolustaa tätä paskakasaa. Eilen yksi jannu sitten sanoi, että "oikeusvaltion nimissä hän tekee sen."

Raju tapaus mutta ei ainutkertainen. Ymmärtäähän tuollaista ei voi mutta syitä tuollaiselle pitää kuitenkin etsiä.

Itse sanoisin edelleen että osittain syynä on afrikkalainen "Kärpästen herra"-kasvatus. Sikiäminen on niin vauhdikasta, että äidit eivät yksinkertaisesti ehdi pitää kylissä/slummeissa huolta kuin niistä aivan pienimmistä. Vähänkään vanhemmat lapset ovat automaattisesti vanhempien sisarustensa kontolla. Kun tunne-elämältään kehittymättömät kakarat pitävät toisistaan huolta, niin voi vain kuvitella miten pienimpiä rangaistaan/koulutetaan.  -------> Kierre on valmis.

Huonomminkin voisi lapsella olla. Yövartijamme oli poissa duunista tässä parina päivänä. Vaimonsa siskon 9-vuotias likka oli kadonnut viime lauantaina. Maanantai-iltana jätkä tuli töihin ja kertoi saaneensa kaveriltaan samana aamuna tiedon, että Kampalan Mulagon keskussairaalalla on tuntemattoman tytön väkivaltaisesti raiskattu ruumis. Vartijajuippimme oli käynyt tunnistamassa tytön ja tuli yöksi duuniin kun firma ei antanut vapaata, koska "kuolluthan se jo on, ei se mihinkään enää karkaa."

Näitä sattuu niin usein, että en ole enää viitsinyt näistä kirjoitella.

Vaimo on mun kotona oleilun ansiosta päässyt taas enemmän työmatkailemaan. Nytkin se on viikon verran Delhissä. Pyysin tuliaisiksi Nehru-takin, kuvitetun Kama Sutran ja Ganesha-patsaan. Eikä noiden norsujen ja takkien ole niin väliä.