Niin se nakojaan vaan menee, etta vasta sitten kun meikalainen avaa sanaisen arkkunsa alkaa tapahtua.

Se jaakiekosta, taas.

Paivan epistolana onkin sitten kasettisoitin.

Olen autossa kuunnellut kaikenmaailman vanhoja Finnhitseja c-kasetilta (parasta A-ryhmaa. Mieskuorolaulua ei kuitenkaan viela ole tullut luukutettua.) Siella on kaikenmaailman helmia Janos Valmusen "Bussipysakilla" hehkutuksesta lahtien.

Gosta-vainaan "Elina mita ma teen?" kuitenkin pisti mietityttamaan vanhankaupungin liikenneruuhkassa seisoessa. "Kuinka usein taalla turpiin saakaan...".

Alkoi oikein ahdistamaan. Katselin siina ymparilleni, ja vastaan iski taas kerjalaiset. Aidsilliset, rammat, downit, albiinot ja mieleltaan jarkkyneet. Paha olo tuli.

Luulin jo tottuneeni. Enpas vaan ollutkaan. Milla niita kaikkia auttaa? Ei millaan.

"Mekin yritimme uskotella etta hankkisimme sahkohellan jaakaapin viereen." Siina on kaksi itemia, joita 90 prosenttia tasta kansasta ei nae. Onneksi naiden ei tarvitse palella oitaan pankkiautomaatin eteisessa.

Joo.

Tanaan tulee vieraita Pohjolan Pidoista. Mukavaa, vaikkakin se aiheuttaa pikkuisen hommia. Ensi viikolla mennaan jarvelle, ja sitten pallistelemaan virtahevoisia ja muita rokotiileja. Janskaa.

Pojille terveisia Hirvensalmelle. Raipati rai. Toivottavasti rosvopaistiohjeista on hyotya. Alkaa pudotelko silmalaseja Puulaan.

Bwana out.