Vai että kämpästä ja likasta kuvia pitäisi laittaa. Kokeillaan onnistuuko jahka vaimo suvaitsee roudata kameran muistikortin takaisin toimistoltaan. Onhan niitä kuvia joo pyydelty muualtakin, mutta on vähän yksipuolista ollut tämä viestintä viimeaikoina. Niin että jos heitä ei nappaa niin piruako minäkään sitten viitsin.

Tuossa jo askartelinkin talon ei-missään-mittakaavassa olleen pohjapiirrustuksen paintilla (sehän olisi varmasti ilahduttanut siellä päädyssä), mutta ainakaan se töherrys ei suostunut latautumaan tilityksen kuvagalleriaan. Vanhaan taloon verrattuna tämä on tosiaan pienempi, mutta turvallisuus, pölyttömyys (meillähän oli edellisessä paikassa takamuurin takana erittäin vilkkaasti liikennöity dirtroad), toimivat sähköt, hyvä vedenpaine ja tosi hieno puutarha kuittaavat kyllä kenkähuoneen puutteen. Nyt puutarha ei tosin pääse ihan oikeuksiinsa kun on tuo kuiva kausi, mutta on se silti sadasti siistimpi kuin edellinen.

Ei ihmeitä muuten. Salille menin keskiviikkoiltana ekaa kertaa. Hyvin jaksoin riehua. Hauskinta asiassa oli se, että kiinalaispariskunta oli heti hillerinä kimpussa kyselemässä vauvan kuulumisista. Taidan olla ainoita muzunguja sillä salillla, meinaan morjenstavat nykyään etunimellä meikäläistä. Tummille toivotetaan vain evening sir:it. Muutenhan vendorit suhtautuvat meihin uusina tulokkaina. Näin ollen heille saa nauraa taas päin naamaa kun tomaattirasiasta tonnia kyselevät.