Päästiin eilen perille, ja tällä kertaa kaikki meni ihan putkeen. Helsingissä matkalippuautomaatilla epäilytti vähän kun kone ei tunnistanut e-tiketin numeroa. Tökkäämällä passin sille varattuun koloon alkoi lyyti sitten kirjoittamaan. Amsterdamissa vaihtoa vähän jänskäsin etukäteen sillä sinne meillä oli varattuna tunti ja kymmenen minuuttia. Kun kone vielä lähti Helsingistä vartin myöhässä alkoi mieleen hiipiä erilaisia ajatuksia. Varsinkin kun matkarattaiden saatavuudesta Damin päässä ei ollut mitään tietoa.

Iloinen yllätys Schiphollissa oli siis se, että kärryt olivat venaamassa meitä siististi niputettuna heti koneen ulkopuolella. Hyvä näin, sillä kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta Damin kenttä on kuitenkin suhteellisen iso. Kärryjä tönäämällällä matka taittui jouheasti.

Turvatarkastuksessa koettiin reissun ainoa takaisku. Ottivat meinaan U:n soijamaidon talteen. Oli varattuna neljä 2,5 desin tetraa tuota ällötököttiä matkaan. Ikinä ennen maidoista ei ole tullut sanomista. Ei edes Lontoossa, missä turvatarkastajat ovat nesteiden kanssa välillä lievästi sanottuna paranoideja. Älyttömintä asiassa oli se, että maitoa sai viedä koneeseen tuttipullossa. Näinpä siis pullot täyteen siinä vartsan silmien alla ja se siitä. Viimeinen tippa imettiin sitten kotiportilla, joten kisainsinöörien työskentely oli tällä kertaa tarkempaa kuin Ferrarilla.

Kenialaisen hindumeal oli pettymys. Palak paneer kuullostaa aina hyvältä, mutta se ei välttämättä aina sitä ole. Lasten annos oli macaroni & cheese... Muutenkin parin brittiläisellä tehdyn reissun jälkeen Kenyan vaikutti vähän, no, afrikalaiselta. Sama pitää sanoa Nairobin kentästä. Jengiä on duunissa kuin pipoa mutta suurin osa näyttää lähinnä hengaavan paikalla. Kai se hengailu (ja rappustensiirtoautolla kärryjunan perään ajaminen niin että laukkua on ilmassa) kuitenkin jotenkin auttaa asioita koskapa sekin kenttä meni meidän osalta ihan hienosti.

Ihan hirveästi ei ole muistikuvia eilisestä muuten. Vielä tänä aamuna meni oikeasti kymmennisen sekuntia tajuta missä sitä oikein ollaan. Ei meinaan tullut nukuttua taaskaan reissulla. U veteli kaiken kaikkiaan jonkun kuusi tuntia koko matkalla. Kiukuttelua oli taaskin joku viisi minuuttia. Muuten "lentoseen, lentoseen!"-huutelu oli hänellä pääharrastuksena.

Ei tässä nyt juurikaan muuta.