Tyhjan ruudun syndroomaa iskee. Elama taalla kun ei sitten loppupeleissa ole ihan niin erilaista kuin kotomaassa. Ok, ainahan sita nakee kaikkea kummaa, mutta silma on kai tottunut taas kolmeakymmenta kanaa tai kahtasataa kiloa puuta fillarillaan eteenpain tyontaviin malawilaisiin. Aamulla herataan, juodaan kuppi kahvia, ehka poltetaan mentholsavuke ja odotetaan yhdistelman Buickin vessan lailla toimivaa vaikutusta. Tjaa, saahan siina kylla jannittaa etta onko frogi kotosalla... Sitten mennaan duuniin jos mennaan (Fisherman. They fish, they sell fish. They smell fish... Reminds me one Yvonne. She smelled like fish.... "Ford Fairline"). Tanaan taas menin. Kuudetta luokkaa luotsasin. Matikassa pyoristamista ja muuta metrit kilometreiksi ja painvastoin. Sciencessa ravintoketjuja. Eli ihan peruskauraa. Muksut olivat mukavia joten mina olin heille mukava. Heista oli paussin jalkeen hyva sketsi etta kaikki olivat piilossa poytiensa alla. Ja sita rataa.

Todistusten tekoa porraa takalaisilla opettajilla. Hesus Maarija ja muut kirkonmiehet! Joutuvat takalaiset maikat tekemaan jokaisesta oppilaasta sanallisen arvion. Liikunnanopettajia myoden. Olivat hieman kateellisen oloisina kun kerroin etta meilla kaytetaan yleensa numeroita isommille oppilaille. Etta kiittaen taas niita kaseja ja kutosia oppilaitoksissanne viljelkaatten!

Kuuma taalla on edelleen. Eika vetta sada vielakaan kunnolla. Mittari veteli oylossapaivin pohjiksi 36,5. Emppa ei oikein luota etta lukema olisi korrekt, mutta meikalaisten kunniakonsuli tuossa tanaan vahvisti asian. Lampo aiheutti alekiroitaneelle viikonloppuna vahan ongelmiakin, ei kuitenkaan mitaan mista ei olisi muutamalla istunnolla, nukkumisella ja vedenlatkimisella selvinnyt. Nyt on olo taas silkkaa rautaa.

Joulukalenteri pitaisi vissiin talla viikolla hommata jostain. Perinteista versiota ei saa mistaan koskapa koreihin ei laiteta taalla kuin 20 flindaa. Onko pikku-Empalla jo joulukalenteri? Ja jos on niin millainen?