Nämä matkakertomukset tupaavat aina menemään valitukseksi, joten ajattelin aloittaa tämän kertomalla lentämisen hyvät hetket:

Lammascurry BA:lla oli ihan maittavaa.

Noin. Sitten ne loput jutut. Lähtö Kampalasta oli jo vähän kuumottava, koskapa geneerisesti taksikuski ei osannut taaskaan kelloa, ja koskapa Kampala-Entebbe on melko vilkkasti liikennöityä seutua, meinasivat ruuhkat jätättää meidät Ugandaan. Eivät kuitenkaan jätättäneet.

Pitkiä lento meni hienosti. Katselin Toy Storya ja Simpsoneita, naukkasin geeteen ja rupesin nukkumaan. Aivan, nukkumaan. Onnistuinkin jonkun kolme-neljä tuntia jopa goisaamaan. Kehitys tykkää kehittyä.

Lontoo, Heathrow, lauantai klo 07:05. Jack Bauer on pulassa. Illuminaatti on punonut karmea salajuonen, jonka avulla Euroopan lentoliikenne lamautetaan. Samaan aikaan Illuminaatti on haalinut kasaan mahtavan satsin lumiauroja valmistavien yritysten ja kansallisten rautatieyhtiöiden osakkeita. Tämän rötöstelyn uhreiksi joutuu 650 000 viatonta matkaajaa Euroopan vilkkaimmalla lentokentällä. Pystyykö agent Bauer ratkaisemaan kriisin?

Ja vastaus on: Ei.

Siellähän oltiin. Meille luvattiin Kampalassa että Londresissa portilla saatte U:n matkarattaat heti käyttöönne. Eli joo joo, sinnehän ne menivät laukkuhihnalle. Mikä tarkoitti luonnollisesti sitä että jouduttiin lompsimaan ulos transfer-alueelta. Saatiin kärryt ja matkattiin kolmosterminaaliin, jossa meninki oli Pompeijin viimeisiä päiviä muistuttavaa. Ei oltu saatu Kampalassa jatkotikettejä Helsinkiin ja ne olisi pitänyt skaffata tiskiltä. Tiskiltä, jonka edessä oli kolmesataa ihmistä kyselemässä "mitä toi contact airline-teksti noilla tauluilla oikein tarkoittaa"?

Sitähän se tarkoitti. Meitä ei olisi enää näkynyt brittiläisen varauslistalla, eli olimme ns. uusia asiakkaita. Hotellin buukkaamiseen ei tullut apuja. Uutta lentoa varten sama juttu. Pärjätkää ja koittakaa soittaa/nettailla itsellenne uusi lento. Ihan kiva, varsinkin kun tosiaan 200 000 muuta ihmistä koittaa tehdä samaa asiaa samaan aikaan. Oli vitsit hetken aikaa vähissä, varsinkin kun talvivaatteet olivat nada. U:lle löytyi onneksi repuista lämmintä ylle.

Laskettiin siinä siten nopeasti 1+1. Vuoden vilkkain viikonloppu ja sääennuste, joka lupaa samaa keliä vielä muutaman päivän. Ei mitään mahdollisuutta päästä ennen torstaita Helsinkiin ---> ring ring Suomeen, "etsikää lentoyhtiöiden ja matkatoimistojen puhelinnumeroita. NYT!" (meillä kun ei ole läppäreitä nyt mukana ja noilla karvahattuphoneilla ei surffata).

Air Baltic Gatwickista sunnuntaina. Bisneksessä. Kuullostaa kalliilta, ja sitä se olikin. Vamos kuitenkin, nyt ei ole aikaa hukattavaksi!

Lippujen jälkeen majoitus Heathrow:n alueelta. "Viimeinen huone, joo, me otetaan se." Sitten alettiin etsiä meidän matkatavaroita. Kolmen tunnin selvittelyn jälkeen kuitattiin ne kadonneiksi. Tai siis systeemi näytti niiden olevan kentällä, mutta kukaan ei tiennyt koska ne saapuisivat kolmosterminaaliin. Eli sielllähän ovat varmaan vieläkin.

Sunnuntaiaamuna taksilla Gatwickiin (paki-kuskilla oli lasinpesut jäässä, joten se näppäränä poikana pysäytti motarilla ruiskimaan lasinpesunestettä windscreenille. Toimii se niinkin.)

Näky, joka meidät kohtasi kentällä oli suoraan Johanneksen kirjoituksista. Hevosmiehet vaan puuttuivat, ja mä olen aivan varma että olivat vaan jossain syöttämässä kaakkejaan että konit jaksaisivat taas laukata pitkin terminaaleja. Puskettiin rugby-scrummin tapaan balttialaisen tiskin liepeille, jossa pelasin bisneskortin. Akka koneen ääressä alkoikin selvittämään asiaamme, ja kas. Vanhemmilla on liput mutta likalla ei. Tai oli, lapsi-, ei infantpaikka "Odottakaas tuossa ruuhkassa, hän selvittää asiaa".

Jumalauta. Neliömetrillä, vai pitääkö tässä vaiheessa puhua neliöjaardeista, oli viisi ihmistä matkalaukkuineen. Plus että samasta lähtöluukusta otettiin Salzburgiin matkaavat britit suksipaketteineen. Alkoi kiristelemään. Siinä sitten tasaisin välein murjottiin itseämme tiskille kysymään "Jouko ja Kosti?"

NELJÄN tunnin päästä tiskin taakse vaihtunut ihminen sai sanottua että pitää mennä toisaalle että likalle saadaan e-tikettinumero. Ei voinut tuoda lipullinen ihminen lastaan sylissään matkustamaan ilman sitä. Siitä selvittiin kuitenkin.

Turvatarkastusvittuilun jälkeen päästiin kuin päästiinkin airlinen loungeen. En ole moisessa ennen ollutkaan, en ole oikein kokenut tarvetta. Luojan kiitos kuitenkin semmoisten olemassaolosta. Kansainvälisen alueen käytävillä sai paikoin astella lattiolla makaavien ihmisten yli. Istuin baarijakkaralle ja sanaakaan sanomatta kippasin kaksi konjakkia naamariini. Sitten aloin hahmottamaan mahdollista tupakointimestaa, jota ei ollut. Paha miinus, mutta porvari ei siitä enää jaksanut välittää. Kuten ei siitäkään kun palestiinalainen businessmies tuli vaahtoamaan kuinka on naurettavaa että netinkäytöstä joutuu maksamaan loungessa (jos siis ei ollut omaa konetta mukana) ja kuinka tuolla alhaalla näky on kuin huonolta torilta.

Anyways, hop hop Riikan konetta kohti. Sama juttu lähtöportilla kärryjen kanssa, saatte ne Rigassa. No ei saatu.

Lopulta Helsingissä puoli kolmelta yöllä ja kärryt... Niin. Riikassa. Isi ja äiti olivat kiltteinä vastassa-----> puolitoista tuntia kolmos- ja kantatietä. Jo viideltä eilen aamulla pää kolahti tyynyyn. Semmoinen reissu.

Tähän loppuun pitää vielä ihmetellä yhtä asiaa. Lontoossa satoi joo lunta lauantaina. Kaiken kaikkiaan se oli kaikin tavoin tasan normaali suomalainen talvipäivä. Vaikka liikenneministeri kuinka vannoi televisiossa että "missään ei ole koskaan ennen ollut näin kovaa säätä". Ne aurasivat LIDL:in kahden hehtaarin parkkipaikkaa meidän hotellin lähellä. John Deeressä oli miehen korkuiset takarenkaat ja... puolitoista metriä leveä puskulevy traktorin takana. Sama kuin kättä heiluttelisi porttikongissa... Miten voi olla että ns. länsimainen valtio menee 20 sentistä lunta aivan sekaisin? Riikassa tuli kanssa snögeä, ja lujaa tulikin. Siellä kuusi aura-autoa ajoi porrastetusti kiitoradalla kuin leikkuupuimurit Ukrainassa, ja katso: runway oli open.

Britannia on kehitysmaa.

Ai mitenkö U sitten loppujen lopuksi matkusti sen 55 tuntia? Itki oikeasti kerran, viisi minuuttia. Hän on aika trooper.