Kiinan lähettiläs se meni sitten tänäpänäsessä aviisissa kertoilemaan, vapaasti käännettynä, seuraavaa:

"Olen aika ihmeissäni siitä jatkuvasta rahanmankujien virrasta, joka lähetystömme portilla on tämän kahden kuukauden aikana vellonut. Kiina on kehitysmaa (sata miljoonaa leikkitoveriaaaa...). Ei me voida kaikkia maailman asioita järjestää. Ei edes kaikkia Malawin asioita. Kukaan rahanmankujista ei ole ollut valmis tekemään mitään pyytämänsä fyrkan eteen. Se on ollut pelkkää gimmegimmegimmeä. Yksikään maa ei ole noussut suostaan pelkkien ulkomaisten lahjoittajien avulla. Itsekin pitää jotain tehdä. Meillä on Afrikassa suhteet 53:n maan kanssa, mutta missään muualla ei ole tällaista tullut vastaan."

Sillälailla. Malawilaiset ovat ihmeissään. Miten tässä nyt näin on päässyt käymään? Miten niin eivät anna rahaa? Niidenhän piti! Hallituksen kanssa tehdyt sopparit Kiina täyttää (yksi pitkä tie, parlamenttitalo ja urheiluareena), mutta onhan se törkeätä ettei kasi ojossa olevalle anneta mitä tämä pyytää.

Siellä Suomessa julkimot ovat näköjään laittaneet pystyyn rahankeruu kisan. Hienoa. Ja kun kisan voittaja julistetaan on kaikki ilmeisesti ohi. Missäs se kestävän kehityksen periaate on? Tokihan niillä lahjoituksilla saadaan koulurakennuksia yyämmää, mutta mitäs sitten kun rakennukset ovat pystyssä? Niitä pitää huoltaa kanssa ja semmoista... Vähän sama juttu kuin "saa itsellesi hyvä omatunto tukemalla kuukausittain kehitysapukohdetta". Hyvä hommahan sekin on, mutta täällä ainakin kylät, jotka saavat joltakulta länkkäriltä kuukausittain fyrkkaa (Aivan oikein. Kylät. Markkinoinnissa ollaan menty jossain vaiheessa pieleen kun on puhuttu yksittäisten ihmisten tukemista jonkin järjestön kautta.) odottavat sitä rahaa tulevan maailman tappin asti. Se vähän niinkuin passivoi sitä itsensä auttamista.

Älkääkä alkako puhumaan niistä sadan dollarin kannettavista tietokoneista! Nehän ne ainakin täällä ovat just se juttu jota pitää edesauttaa! Voi takapuoli! Kannatan kyllä RAJOITTAMATTOMAN netin yleistämistä Maapallolla (Hyvä Suomi, Suvi Linden & comp.), mutta mutta... Ehkä ne koneet toimivat jossain muualla, hieman kehittyneemmissä maissa kuin Malawi. Täällä niitä ei tarvita. Täällä tarvitaan lääkäreitä, hoitsuja ja muuta konkreettista.

Tätä avautumista voi olla taas Terttu 43-veen vaikea käsittää.

Toinen yövartijamme, se nuorempi ja aikaansaavempi mekaanikko-opiskelija, tuli aamulla sanomaan että Sir. Ei näy päivävartijaa. Voisitteko soittaa firmaan että lähettäisivät jonkun?

Kovasti yritettiin, mutta kukaan ei firmassa vastannut. Vartsapoika sanoi että ne tekevät sen tahallaan. Ei ole tuuraajia näes. Niinpä vartiotoimisto(on joo joo. Viikon kurssi ja valmis oot.) jättää mieluummin yövartsat duuniin pahimmillaan 36 tunniksi. Ei herranjestas! Tarjosin kaverille aamupalaa ja siinä aikamme pähkiltyämme päädyttiin ratkaisuun, jossa jannu lähtee himaan ja ei kerrota sitten kenellekkään. Onneksi kuitenkin vaki-päiväheppu ilmestyi työmaalle viisi tuntia myöhässä. Syytä mokomaan en tiedä. Ei se kuitenkaan lintsaamassa ole ollut. Tai en usko. On sekin meinaan näitä asiallisesti hommansa hoitavia paikallisia.

Paddylle ja Suzielle näytin Empasta tehtyä lehtijuttua. Chikondin kuva sai pariskunnan ilmeet näkemisen arvoisiksi. Meidän poika! Miten se tuolla? Häh? Siitä riittää taas kavereille kertomista. Pitäisi saada toinen kappale lehdestä niin voisi antaa naapureille tämän.

Viikonloppua kaikille.