Meikalaisen verisuonissa on enemman painetta kuin mita talon suihkussa lampiman veden osalta. Kalsavodaa tulee kylla ihan kiitettavasti.

Emppa kavi tanaan ruokatunnilla himassa lounaalla. Oltiin juuri lahdossa kaupunkiin pain, kun ovelle koputti surullisen varaajaepisodin yksi paa-arkkitehdeista, herra sahkomies. Oli kuulemma havainnut, etta meidan keittion pistorasia ej fungeerar kunnolla, ja nyt silla olisi osa joka auttaisi vaivaan. Voi kuulemma jaakaappi poksahtaa jos ei korjauksia tehda.

Jepa jepa. Jannu velkoi sittemmin palaneen varaajan ja ison pihavalon "korjaamisesta" (ei havaittavaa parannusta lampun pelittamisessa)  Malawin mittapuulla ihan kivasti, ja nyt pitaisi sitten tehda vahan lisaa hommia. On pikkuisen sellainen fiilis, etta kaverilla on lypsylehma mielessa. Toisaalta; mina en tajua sahkon kulusta piuhoissa yhtaan mitaan, joten paha on sanoa. Jos herra kuitenkin meinaa kajota kyokin pistorasiaan saa han varautua myos hikiseen urakkaan pihavalon kanssa. Joku takuu pitaa taallakin tyolle olla.

Rannalla oltiin viikonloppuna ja hienoa oli. Aurinkoa, 25 asteista vetta ja hienoa hiekkarantaa. Ensimmaisessa paikassa meilla oli pari sataa metria biitsia kahdestaan kaytossa. Ei naes ole jarven pohjoispaassa ruuhkaksi asti turistivirtoja. Vahan saalitti paikalliset kalastajat, jotka vetivat rannalla miehissa 30-metrista nuottaa maihin. Kauhean ahellyksen jaljilta hiekalle tuli viisi-kuusi sellaista vahan neontetraa isompaa sinttia. Hiki paassa pitaa sinun leipasi ansaitseman.

Takaisin tullessa meinasi vahan tulla kakkaa housuun. Nkhotakotan ainoa bensa-asema nimittain ilmoitti, etta sori. Meilla ei ole gasoa. Mutta tuulilasi me kylla voidaan pesta... Edessa oli sata kilometria osittain luonnonpuiston lapi kulkevaa paikoitellen kynnospeltoa muistuttavaa tieta. Joutui matkalla polttamaan toisenkin Assembly Mentholin (paikallinen mahorkka. Marlboron vihrea light ei kuulu repertuaariin). Selvittiin kuitenkin parin isoon kuoppaan osumisen jalkeen bensahoyryilla seuraavalle tankille. Eli turhaa huolta oli ilmassa. Sen kuitenkin paatin, etta ennen seuraavaa reissua Caribin takapaksissa on kympin jerrykannu menovetta, ihan vaan varalle. Paikalliset tappelevat nimittain parlamentissa jostain typerasta omatekoisesta laista koskien parlamentaarikkojen puolueesta toiseen loikkaamista vaalikauden aikana. Sen vuoksi esimerkiksi niinkin pieni asia kuin valtion budjetti on halt. Osittain vissiin sen vuoksi alkaa paakaupungissakin olemaan jo pulaa naftasta. Bensaa taalta viela saa.

Pikku-Empalle voidaan viela vastata etta polloja taalla ei kai pahemmin ole. Kalakotkan sensijaan olen nahnyt pariinkin otteeseen nappaavan jarvesta ison kalan. Vastarakin sukulaisia on paljon, samoin paikallisia variksia. Koirat parjaavat taalla hienosti. Ne vaan syovat ja juovat paljon enemman kuin mayrakoirat. Perhosia on nyt jonkin verran, mutta sitten kun alkaa sadekausi niita tulee ihan tuhottomasti kuulemma lisaa. Muita elaimia ei ole juuri nakynyt, paitsi kulkukoiria ja -kissoja tietysti. Meidan vanhempi Sheba-koira ei tykkaa kulkukoirista yhtaan. Se koittaa aina purra niita (Tata ei aidin pida lukea:  on se kerran kuulemma purrut yhden koirien taivaaseen asti) Leijonan voi nahda juurikin em. luonnonpuistossa. Samoin elefantin. Virtahepoja ja krokotiileja taalla on myos. Niita me mennaan katsomaan parin kuukauden paasta.