Uida pläjäyttelin aamusella tunnin verran. Koska on juhlapäivä en jaksanut laskeskella matkoja. Piti laittaa selkään apsvaa puolen tunnin jälkeen ja jatkaa sitten. Tuli nähkääs valoa taas Zeniitistä plus 33. Alkaa olemaan ihan silmällä nähtävät rusketusrajat eli muhis valkoisilla kalsareilla tässä taas terve... Tämä nimenomaan seljän puolelta. Sekäuintia kun tulee kiemurreltua vähän vähemmän. Ei oo oikein kiintopisteitä taivaalla. Sitten käväisin mopolla lisää särvintä lähi-Nakumattista, pistin em. emmeet marinoitumaan (kanafileet jukurtti-tandoori sotkuun ja suolaa munakoisojen niskaan) ja sitten rilli lämpimäksi.

Näiden toimien lomassa on ollut taas lystikästä seurata suoraa itsenäisyyspäivän lähetystä Kololon Airstri... korjaan Independence groundsilta.

Ei nyt puida enää sitä, miksi kehitysapua saava maa ostaa Migejä miehistöineen. Meni jo. Ei mietitä sitäkään onko järkevää ajella kylän yllä päivittäin reenimielessä kolmimuodossa, pari viikkoa ennen H-hetkeä noin sadassa metrissä ko. pulkilla. Tällä Marabu haikara taajuudella se on oikeasti vain ajan kysymys... Komeastihan Sergei, Ivan ja Aljosha tosta yli vetelivat, värisavut perässään.

Sotilasdiktatuuria on aina kiinnostava kurkistella. Vaikka ruudun alalaidan onnitteluteksteissä lukisikin sitten välillä "Long live Uganda, long live Uganda prison system".

Tätä lähetystä katsellessani mä olen ihmetellyt monia asioita. Silmiinpistävimpänä kuitenkin sitä, kuinka huonosti Ugandan armeija marssii. Katsokaas kun tiedossa on se, että noita muuveja on reenattu paikankin päällä nyt pari viikkoa. Jos mä olisin herra presidentti (joka on ihan hippuisen armeijan mieheksi profiloitunut. Siinä määrin että meni sanomaan lehdissä sairaaloiden yms. budjettivaje keskustelua sivuten "armeijaan ei kosketa") niin mua vituttaisi suunnattomasti nähdä tuollaista perseilyä parade groundilla. Armeijan marssibändin lautasenlyöjä hemmo kaivamassa nenää (kirjaimellisesti) kesken ohjelman, suorassa lähetyksessä.

Älkääkä nyt vaan ajatelko että militaristi siitä on tullut. Ehei. Sanonpahan kuitenkin, että Parolannummen ruokalan edessä järjestäydyttäessä ei koskaan olla nähty kaksi viikkoa alokkaiden saapumisen jälkeen tuollaisia bordelleja mitä täkäläisellä paraatikentällä nytkin näkyy.

Surullisen mielenkiintoista nähtävää kuinka kolonia-isäntää yritetään apinoida.