Niinhän siinä sitten kävi. Onnea voittajalle koko perikunnan puolesta.

Tulihan nähtyä turistien kanssa Malawia. Hippoja ja ronsuja vilisi silmissä krokodiilien ja muiden neuvostopilalehtien ohella. Järvellä taas saa otsanahan punoittamaan muustakin kuin greenistä. Expat oli liian lokaali eikä käyttänyt riittävästi suojakerrointa.

Ihan kivasti meni reissaaminen. Hedonistinen kulutuskulttuuri ja neonvalojen syke jätettiin taakse kun korkeintaan aidohkoon Hullumatkailija-henkeen paukittiin mestasta toiseen zeniläistä mielentilaa ja alkuperäiskulttuuria kokemaan. Pientä kuumotusta aiheuttivat kesä-ja heinäkuun perin juurin samankaltaiset englanninkieliset nimet Liwonden varauksissa. Tanskalainen kilometri todettiin myös parhaimmillaan n. viisi kertaa meikäläistä pidemmäksi. Oli Metsälodgen nettisivujen ajo-ohjeissa hieman toivomisen varaa. Paikallisten vastaukset tienkyselyyn olivat "azungulle kannattaa aina sanoa että joo jees jees. Ne tykkää siitä." Vaikka kalkkinaama sitten olisikin ihan vika reitillä. No, Rammsteinin luukuttelu keskellä maissipeltoja auttaa pahimpaan ahistukseen. Yleisvitutti se silti hetken aikaa. Onneksi pari paikallista neitoa tarvitsivat kyytiä Mwansambon suuntaan.

Forrest Lodgesta teimme retken paikalliseen kylään 66-vuotiaan Bensonin opastamana. Voi pojat! Nähtiin vaikka mitä. Koulua, kansanparantajaa ja kylän kirjastoakin. Benson itse oli varsinainen tuhattaituri. Ukko oli melkolailla yksin järjestellyt kylään vesijohtoa vuorilta. Sanoi että hänen se on tehtävä kun kukaan muu ei tee. Palkaksi ukko oli saanut lähinnä vittuilua kyläläisiltä kun se vesipiste ei tullutkaan ihan siihen oman talon nurkalle. Kaveri kasvatteli puutarhassaan kaikkea kahvista lähtien. Olipa hänellä jopa oma kalalampikin josta sai nostella tasaisin välein chamboa paistinpannulle. Pitää oikein ottaa virtuaali hattu pois päästä hänen edessään. Kova kaveri on hän. Kunpa vaan malawilaiset yleensäkin olisivat samaan tapaan itse itseään auttavia. Sademetsää ja kumpuilevaa kansanmurhamaisemaa riitti. Päästiin sahaamaan lankkujakin ainakin kuusimetrisellä kahdenvedettävällä sahalla. Ei siitä meille oikein leipätyöksi olisi ollut. Paikalliset tärkkelyskäyttöiset kenttäsirkkelit saavat n. 30 senttiä metriltä...

Matkalla Lilongween nähtiin sitten tähän mennessä hilpein kaupan nimi. "Energy Coffins"! Ruumisarkku verstas oli siis kyseessä. "Heaven Bound Coffins" oli myöskin asiallinen. Laittaakohan ne siellä sellaisen lentoyhtiöiltä tutun osoitelapun kirstun kylkeen? Mietittiin siinä sitten että olisiko esim. Helsingissä tilausta hautaustoimistolle jonka nimi olisi "Tää oli tässä" tai "Hokkarit nurkkaan"? Saattaisi jopa ollakin.

Eilen käytiin käytettyjen kenkien torilla. Jumaleissön että saavat OMOlla puhtaaksi valkoiset käytetyt piraatti-Niket. Ostin Kiina-dudelta erittäin rumat uudet Converse-kopiot. Niissä on tähtiä ja kaikkea painettuna. Sekä ihan varma lapsityövoimatakuu. Kukaan yli kuusivuotias ei ole ikuna koskenutkaan niihin tossuihin. Petroolilta haisevat...

Päivän luku on Timo "Hose" Hokkanen eli 2. Vähän huolettaa nyt koirien puolesta kun Pakistanin pimu teki oharit eikä tulekaan meille asustelemaan. Toivottavasti sinne joku saadaan edes osaksi aikaa koiravahdiksi. Ei sillä etteivätkö T&S pärjäisi. Olisi se kuitenkin mukavampaa kun tietäisi että joku niitä olisi rapsuttelemassa.