Ihan alkuun sorittelen verkkaisesta tahdista. Täällä ollaan edelleen. Pojat käyvät koulua, Suzie ryöstetään koulumaksu-matkalla (tätä tapahtuu, eli vaikea paikka. Kyyniseksi täällä tulee jos ei jo ollut tullessaan. Itse en ole havainnut muutosta., vaje paikataan sakemannien kanssa tämän kerran ja kaiken maailman muita U:n koulunkäyntejä.

Yksinhuollan. Vaimo ruisleivän hakumatkalla.

Olen kuulkaas löytänyt lokeroni koululla.

Meille oli "arvottu" vuoden ensimmäinen perjantai-assembly. Päivänavaus siis. Koulun uudis-paraatirakennuksen stagelle esittämään ohjelmaa lopulle koululle (käsittää siis 250 oppilasta ja kotiäidit + muut ISOILLA bemari-maastureilla pihaan ajavat perheet. Kera jokusen IT-hippi perheen.)  hop hop. Viikko sitten tavattujen 7-vuotiaiden kanssa.

Antoivat vähän vastuuta/katsoivat onko pojasta mihinkään. Sooloilutila pitää sinun ansaitseman.

Hmmm..... Yleensä nämä assemblyt on aiheistettu ja lopussa kaikki tanssii Michael Jacksonin "It doesn't if you're black or white":n. YK-päivä, Uganda-viikko. Semmoisia. Mulla oli vapaat kädet..

Jaa mitä me tehtiin? Kirjoitin neljä pientä näytelmää rehellisyydestä. Nauratettiin vähän ja pistettiin hieman miettimään. Jätin "Surfin' Birdin" soittamatta. Olisi ollut vähän liian alleviivaavaa se.

Tuli jokunen vieras vanhempi kädestä pitäen kiittämään. Kollegoista puolet, tärkeistä 100%.

"It's not what you do. It's all about who you are." Jos "etiopialainen" "viidesluokkalainen" koittaa olla gangsta sille annetaan palaute.

Ja ei kumarrella turhaan koska. Neuvotellaan kyllä.

Ei tällä vielä kuitenkaan virkaa saada.

http://www.youtube.com/watch?v=4iaZchU2vYQ