KKK-henkinen otsikko.

Viikonloppu oli ja meni. Grillattiin lihaa ja laskia niin kotosalla kuin jarvellakin. Onnistuin vahan polttamaan selkapuoltani, mutta mitapa eivat pienet hydrokortisonit parantaisi. Suziella oli syntymapaiva. Hommattiin likalle (sanon likka vaikka S. on 'bout 22-vuotias) ilmeisesti hanen elamansa ensimmaiset uudet kengat, hamekangasta, pari kylpypyyhetta ja hiustenhoitotuotteita. Koko jengille annoimme lisaksi maissijauhoja ja kanan. Oli myos palkkapaiva joten maksoimme lisaksi tilit kouriin.

Annoin Suzielle tonnin ennakkoa puolessa valissa kuuta. Chikonden koulumaksuun. Puhuimme etukateen E:n kanssa etta sen voi periaatteessa unohtaa, mutta etta katsotaan mita tapahtuu tilipaivana. No, siinahan kavi juuri niin kuin pitikin, eli Patrick oli maksamassa sita takaisin. Niin kuin pitaakin. Vilkaisimme Empan kanssa toisiimme ja sanoimme etta emme aio maksaa maksua joka kerta, mutta taman kerran me voimme sen maksaa.

Ma inhoan sita kun "palvelusvaki" noyristelee, mutta taytyy sanoa etta tuli hyva mieli kun naki sen vilpittoman kiitollisuuden Suzien silmista. Huolimatta siita yhdesta episodista taytyy sanoa etta hyvaa vakea ovat. Sellaisia auttaa mielellaan.

Sitten taas niita "lystikkaita" Afrikka-kokemuksia:

Koko viikonlopun on kaupungissa ollut joka Jumalan puskan juurella kyykkimassa poliisi ja parhaissa nelja. Presidentti kun on kaupungissa. Se pitaa mukavasti assasinaattorin loitolla kun laittaa kytan joka korttelinvaliin. Vaikkei presidentilla ollut aikomustakaan matkata esim. meidan alueen lapi, oli siellakin kadunvarsilla 500 metrin valein huomioliivinen skoude. Satunnaisesti naiden valiin oli ripolteltu taas niita rynnarimiehia. "Tee tyota jolla on tarkoitus"

Eilen tullessamme jarvelta takaisinpain Lilongween kohtasimme sitten jalleen presidentti Mutharikan autosaattueen. Hanen Erinomaisuutensa oli ollut ilmeisesti vihkimassa jonkin kehitysapuprojektin saavutusta. Ja voi J-lapsen pienet munat! Liikenne paikallisilla moottoriteillakin pysaytetaan etta convoy paasee etenemaan! Convoy, johon tallakertaa kuului aikuisten oikeasti neljakymmenta autoa. Siina oli taas ambulanssista lahtien kaikki herkut. Poliisien ja sotilaiden maaraa oli selkeasti kasvatettu. Maaseudulla pitaa olla turvallinen olo... Uutuutena saattueessa olivat uusi helvetin kalliin nakoinen matkailuauto (pitaahan sita miehella oma huusi olla mukana matkoilla) ja PALOAUTO! Se olikin lentokentan ulkopuolella toinen paloauto jonka taalla olen nahnyt. Siis PALOAUTO presidentin saattueessa! Talkin 'bout varmuden maksimointi (joo tiedan etta paloautoissa on mahdollisuus tehda pikaisia leikkauksiakin. Silti...) Sanomattakin on selvaa etta parhaaseen Josif Dzugasvili- vainaan tyyliin oli motarienkin varsille sijoitettu kaksi poliisia joka risteykseen. Ja jos ei ollut risteysta oli jalkautuneiden poliisien vali tasan 500 metria. Poliisien valeissa lymysivat sitten taas Kalashnikov-herrat.

Jarvella ollessamme kuulimme asiantuntevalta taholta poyristyttavan jutun Malawin orpotilanteesta.

Kuten varmaan olette lukeneet Madonnankin sanoneen etta taalla on orpolapsia pilvin pimein. On niita. Lapsia, joiden kummatkin vanhemmat on esim. AIDS niittanyt. Mutta:

Malawissa perinto-oikeus kulkee aidin kautta. Tama aiheuttaa sen etta maassa katsotaan lapsen olevan orpo jos hanella ei ole aitia. Mita se sitten aiheuttaa, orvoiksi luokiteltavien jarjettoman ison lukumaaran lisaksi? Esimerkilla valaistakoon tata:

Eras norjalainen tuttumme adoptoi malawilaisen 9-kuukautta vanhan tyttolapsen. Orpokodista. Orpokodissa olivat tsekanneet pikkuisen paperit todeten etta kylla. "Jatetty tanne, ei vanhempia". Adoptioprosessi etenee, ja... Lapsen isa ilmaantuu paikalle vaatimaan lasta itselleen. "Joo ma ajattelin etta ma laitan sen orpokotiin siihen asti etta se on sisasiisti, osaa kayttaytya ja ON KYKENEVA TYOHON!" Oikeasti. Ja tama kaytanto on taalla melko yleinen. Tassa tapauksessa(kaan) ei ole kyse siita etteiko faija kykenisi lapsesta huolehtimaan. Eihan se muuten olisi muksua takaisin vaatimassa. "Ei kato vaan nappaa kakanpyyhinta."

Joku voi nyt pahoittaa taas mielensa tasta yleistyksesta, mutta kylla yksi Malawin suurimmista ongelmista on se, etta jengi venaa josko se banaani putoaisi suoraan kateen. Ja jos ei satu putoamaan suoraan niin olisikohan mahdollista etta joku toisi mulle ton banaanin?

Edit: Punasonnan miehelle: Roope Kevaanteiniin ei ole lippuja kukaan hommaamassa, joten miten olis Eetu? Suksisitko... Eikun pistahan tilaten kaksi ja vaikka tilinumeroa sitten meiliin.