Hella-asentajan venailua. Putkimiehen venailua. Sänky- ja ruokapöytäkulien venailua. Satelliittilautasen venailua. Meidän Malawin shipmentin venailua, turhaan. Ei oo lakanoita, verhoja eikä pyyhkeitä heillä. No, ei se mitään. Ei meillä oo sohvaa tahi muutakaan turhuutta. Vielä. Tai niin, on meillä tää netti ja 32" plasma jalkapalloilulle. Joo-o, onhan se vähän nafti. Täytyy sitten tarkan paitsion ollessa kyseessä ottaa yhteyksiä rautatehtaan varjoon ja kysyä että "oliko"?

On kiva muuttaa, varsinkin kun samalla pitää pitää huolta muutosvastarintaisesta Tirpasta. No, tänään meni jo vähän paremmin kun saatiin lopulta noi kodinkoneet asennettua. Saatiin ruokaakin tehtyä. Eilen oltiin pitseriassa lounaalla. Tykkäsi hän kovasti perus-tomaatti lätystä. Itse en niin tykännyt taksittomuuden aiheuttamasta  ostokset selässä kiesiä työntäen suoritetusta Mbuya-hillin valloituksesta.

Pari henkistä takaiskua tuli noiden kotimasiinoiden kanssa. Ensinnäkin paikallisen DSTV:n radiovalikoimasta ei löydy mun "Roots, bloody roots"-kanavaani. Toisekseen likka rupesi jammaamaan ihan simona kun pysähdyin hetkeksi klassisen jaskan kanavalle. Monk with Sonny Rollins "I want to be happy"... Ja heti perään John Coltrane oli Suoralla kadulla. Siinä kaappiramoa otti sydänalasta, mutta totuuden nimissä pitää tunnustaa että napsuttelin siinä minäkin vähän sormiani mukana.

Siivoojakokelaita ollaan kanssa haastateltu. Tarjolla olisi muun muassa catering-opiston käynyt perus-A'la Carte listan hallitseva kokki/housekeeper. "Betsy, your soufflé was a bit flat today..." Olisihan se niin. Paha vaan kun meikäläinen itsekin tykkää kokkailla, ja tuollaisen ihmisen pitäminen vain siivoojana olisi mielestäni vähän loukkaavaa häntä kohtaan.

Aivan sippi ja puhki olen, eli ei oikein lähde nyt. Koitan vaikka huomenna uudestaan.

Heh, tuli mieleen yksi liikuttavan hassu juttu. Meillä on päivävartijana sellainen ehkä 18-vuotias jannu. Se seisoi tänään autotallin ovella liki tunnin ja tuijotti pyörivää pesukonetta. Ei ollut ennen nähnyt moista. Ihmetteli sitä kun kone välillä sylki vettä pois ja otti taas uutta tilalle. Ehkä suurin ihme hänelle oli kuitenkin muzungu-mies ripustamassa pyykkejä. Yövartija sen sijaan tuli avaamaan meille portin ja marssi sanaakaan sanomatta takaisin koppiinsa, ilmeisesti koisaamaan.

Shopritessä käytiin. Iski oikein tosissaan silmille se. Siis kun kaikki olin periaatteessa tuttua ja samanlaista kuin Lilongwessa. Ja sitten ei kuitenkaan. Ihan vaan lähtien siitä että niillä oli kermaa(kin). Sekä kalaa jos jonkinlaista. Overwhelming.

Chwa II road hiljentyy nyt Mestareiden liigalle.