Suomessa ollaan, eli viime torstaina tultiin.

Meni vähän tiukalle lähteminen Malawista. Maanantaina meinasimme vaihdella kenialaisen lippuja hamaan tulevaisuuteen, mutta ko. lafkan toimistolta viestiteltiin että a) ei käy ennenkuin varsinainen lentopäivä on mennyt ohi ja b) voipi olla että teidän Nairobi-Amsterdam vuoronne lennetään. Soittakaa meille huomenaamuna.

Näin toimittiin, ja kirjailijan sanoja lainatakseni siinä samassa olimmekin Kamuzulla varmistamassa lähtöämme kentän operations managerilta. Siinä varmistaessa menikin niin kauan että herra meinasi sillä säätämisellään varmistaa meidän Malawiin jäännin. Päästiin koneeseen, saatiin vyöt kiinni ja sitten oltiinkin jo taivaalla. Eli tiukalle meni.

Damissa oli heti selvä peli Helsinkiin pääsemättömyys. Hotelli, suihku, aamiainen, unta kuuppaan ja sitten kaupungille.

Torstai aamuna päätettiin muuttaa lentokenttähotelliin. Sieltä kun olisi ollut helpompaa kyylätä lähteviä lentoja kuin Damin vanhasta keskustasta käsin.

Kentällä oli hyvinkin viriili tunnelma, mutta meidän onneksi maailmalla lapsimatkustajat huomioidaan. Jonoista ohi ja paikat koneeseen, kiitos väsyneen näköisen pikkulikan.

Siinä se matkakertomus lyhykäisyydessään.

Oikeastaan tulin päivittämään tätä: Ovat Malawissa vetäisseet pöydälle kaksi lakialoitetta, ja läpihän ne menevät. Ensimmäisen mukaan pressa saa valita ja monottaa pois varapresidentin ihan mielensä mukaan. Tämä onkin kaikin puolin erinomainen pykälä, sillä nykyinen varapressa katsotaan uhkaksi istuvan presidentin veljen presidenttiyshaaveille.

Toinen lakialoite on edellistä mestariteosta tuhatmäärin loisteliaampi. Sen mukaan entisille presidenteille suodaan virkakausiensa jälkeenkin kaiken kattava syytesuoja, koskien siis virkakausiensa aikaa. Tästä voi valistunut lukija taas päätellä ihan mitä haluaa.