Olen aina silloin tällöin täälläkin kiukutellut meidän Standart Bankin tilistämme, joka näyttelee välillä melkolailla mielenkiintoisia lukemia. Viimeksi eilen oli jotain 916 000 negaa taulussa. Jotain tilikikkailua siellä on oltava taustalla, meinaan millään muulla ei selity se, että nämä negaatiot läpsähtelevät vasten mun kasvojani vain ja ainoastaan sellaisina kellonaikoina kun pankit ovat jo sulkeneet ovensa.

Tämä aasinsiltana sen toisen rahan, eli taalan käsittelylle. Olivat meidän poissaollessa antaneet uudet ukaasit taalojen luovuttamiselle ulos pankeista. Koskien ihan jokaista, siis ei poliitikkoa/poliitikkoja omistavia tahoja.

Tätä nykyä Malawissa majaileva ihmisyksilö saa nostaa tililtään ulos kaksi kertaa vuodessa kaksituhatta dollaria. Ja siinä se. Vaikka lähtisit neljäksi kuukaudeksi johonkin ja tililläsi olisi taalaa vaikka hevoset söisivät niin ei auta. Ja tästä seuraa: a) Viimeisetkin NGO:illa duunissa olevat expatit kautta maan siirtelevät palkkojaan suhahtamaan kotimaidensa pankeille sekä b) jos liian korkea Kwachan kurssi vielä kaikottanut investoijia niin tämä teki sen sitten varmasti. Kwachaa oltiin jouduttu taas reivaamaan alaspäin, mutta kurssi on silti vielä 148, joka on sen ainakin viisikymppiä liian raju. Näin ollen lahjoittamanne koulurahat ovat ja pysyvät taaloina, käteisenä.

Tämä sääntelyhän on taas osoittanut senkin, kuinka pihalla malawilaiset ovat maailman menosta noin ylipäätäänsäkin. Kun eihän noita suhteita ulkopuoliseen todellisuuteen koulutetulla kaupunkilaisväestölläkään oikein ole.

Kaverimme kävi viikon kurssilla Roomassa. Viikkoa varten pankinsetä olisi antanut kolmesataa dollaria. Kaverimme oli sanonut että kuules, eihän mulla ole mitään mahdollisuuksia Roomassa kahdella sadalla eurolla. Pankkisetä oli katsonut todella ihmeissään takaisin ja sanonut että miten niin, sehän on vaan viikon reissu. Kyllähän täälläkin sillä pärjää...