Laitetaanpas välillä vähän kuvia. Ensin Capen matkalta ja sitten kavalkadi Herra&Hidalgosta että paremmin uskoisitte näitä mun kirjoituksia.

Kovasti on lähtölaskenta jo päällä J'burgin kentällä.



Välieränäyttämö alkaa hahmottumaan. Siellä Litin on hyvä painaa Suomi sitten pilkulta finaaliin...



Olisittepa nähneet sen joka pääsi karkuun.



Kaikki Simpsoneita seuranneet tietävät mikä otus tämä on. "Fugu me!" Eli pallokala.



Caribin trippimittari on nollattu. Katsotaanpas montako pressaa nähdään... 7.11. 1932 Moskovan Gorky Streetillä oli kauppojen ikkunoissa 103 Stalinia ja 58 Leniniä. Tällä reitillä ei ole kauppoja, mutta lakihan vaatii että jokaisessa julkisessa tilassa pitää olla istuvan presidentin kuva. Ennen vanhaan edes kello ei saanut olla pressan yläpuolella. Nyttemmin tuosta vaatimuksesta ollaan tapainturmelluksen pyörteissä joustettu.



Bingu ownaa Unicefia.

"Sitten liikenneministeri perseitäperseitäperseitä"

"Raipe! Maksa veros!"



"Varokaa tiput tota äijää. Se aivasti justiinsa."



"Drive to live, live to drive. Aces High."



I AM THE RAINGOD!



"Onhan siinä saanu lapiolla pistellä, mutta mää nää tein."



"Maissinkin mä teille säilön."

Ton verran taittui kilometrejä. Ottaen huomioon Lilongwen "kaupunkisuunnittelun" se on aika lyhyt pätkä. Kahdelle puhelinoperaattorille Bingu hävisi mainosten määrässä 8-10. Coca Colaa sen sijaan vietiin kuin mätää kukkoa tuloksella 8-2. Vaikka eipä sillä, onhan noita pressankuvia mm. Tansaniassakin jonkin verran. Eli yleisafrikkalaista, yleisafrikkalaista...

Muuta: Paikkaavat katuihin syntyneitä sateen tekemiä kuoppia. Se on hyvä. Mikä on älytöntä on se, että kun se millin kerron asfalttia on kovettunut, tulee paikalle kaveri kahdenkympin maalipurkin ja sudin kanssa NUMEROIMAAN näitä paikkoja. Meidän arealla numerointi ulottuu tällä hetkellä jonnekin viidensadan paremmalle puolelle. Ja lisää tulee. Mitähän työkkärin ammatinvalintatestiin/yhteishakukaavakkeeseen pitää laittaa että joutuu/pääsee siihen hommaan?

Eilen Alexandersissa potkupalloa katsoessa sattui hieno juttu. Ostin tiskiltä kaarlssonin ja sain viidestä sadasta vain kaksi takaisin. Kysyin ohikulkeneelta tarjoilijajuipilta että paljonkos kaltsu tänään maksaa (kiireisinä iltoina hinnat ovat vähän kovempia), ja jannu sanoi että kaksi sataa. Ilmoitin että "siinä tapauksessa multa puuttuu vaihtorahasta metrin verran".

Toiselle puoliajalle tilasin kokiksen, ja tää tarjoilijanplanttu toi sen mulle. Plus sen satasen joka edellisestä tilauksesta oli jäänyt puuttumaan. Oli sanonut tiskin takana olleelle vosulle mitä oli käynyt, ja akka oli heti antanut sen puuttuvan satkun. Vedin ristin seinään. Ehkä näillä on sittenkin toivoa.