Otin selvää aurinkolaseista vahvuuksilla. Kylän Instru ei kuulemma kerkiä toimittamaan ennen juhannusta linssejä. No, eipä hätää. Otin nykyisten lasieni tiedot ylös heiltä ja marssin kilpailijan pakeille.

Olisin saanut juhannusviikoksi shadesit. Jätin ne kuitenkin tilaamatta. Olisi pelkille linsseille tullut hintaa semmoiset 480 egeä. Siihen vielä pokat päälle niin puhuttiin yli kuuden sadan paketista. Itseni tuntien lasit tulisi varmaan hukattuakin alta viikon, joten antaapa olla. Hajataitto ja isot miinukset ovat leppoisa asia.

Muuten aika onkin mennyt arviointeja tehdessä. Kirjoitusvihkoja, kirjoitusvihkoja, kirjoitusvihkoja... Kyläkin on taas osoittanut ansainneensa koulukaupungin maineensa. Erään tulevan ekaluokkalaisen sisarukset käyvät heidän kodistaan sadan metrin päässä sijaitsevaa lähikouluaan. Ensi syksyn ekaluokkainen joutuu välillä käyttämään pyörätuolia liikkuessaan, ja lähikouluun pitäisi tehdä yksi ramppi ja laajentaa yhtä vessaa. Nämä remonttirahat menisivät koulun tuntikehyksestä (siis mitä v*ttua kysyy Turun Sanomat ja jatkaa samasta aiheesta). Ratkaisu: poika yhdeksän kilometrin päähän kouluun, joka on pyörätuolimyönteisempi (koska siellä on mm. harjaantumisluokat tms...) Mitähän muuten laki sanoo noista liikuntaesteistä ja niiden poistamisesta?

On tämä hieno kaupunki. "Meille jokainen ihminen on tärkeä"... Ei tule päätöksentekopuolta ikävä.