Avataan nyt peli täälläkin tämän vuoden osalta. Onhan tuosta edellisestä kirjoitelmasta jo tovi vierähtänytkin.

Kaikenlaista on tapahtunut ja voisinkin tässä lähipäivinä päivitellä tätä puuttuvaa 2,5-kuukautta. Olen meinaan saikulla. Tai oikeastaan "saikulla". Ei oikein napostellut mennä sinne tällä viikolla. Tästä älykkäämpi lukija voikin jo vedellä jonkin srtin johtopäätöksiä.

Eli puretaanpas nyt aluksi työkuviot. Varoitan muuten etukäteen että tämä on sitten pitkähkö postaus. Tulen myös lainaamaan FB-statuksiani. Sen verran tuhtia kamaa on niskaan tullut.

Ihan ensiksi teen selväksi sen, että mun oppilaat ovat edistyneet britti-standardeilla edelleen erinomaisesti. He ovat ilmeisesti edenneet jopa liian hyvin.

Vuosi alkoi koulussa loistavasti, sillä multa meni kolme viikkoa ennenkuin ensimmäinen konflikti rehtorin kanssa oli valmis. Sillä kertaa kyse oli yleisestä kurinpitämisestä. Mukulani olivat luokan ulkopuolella järjestäytyneenä musiikintunnille lähtöön ja pitivät mekkalaa, kuten 7-vuotiaat joskus pitävät. Sanoin asiasta, ilman tuloksia. Niinpä sanoin saman asian toistamiseen, vähän painokkaammin. En huutaen yms. Naapuriluokkaan oli juuri lastaan viemässä intialainen rouvashenkilö, joka tottakai näki koko tapauksen.

Tästä meni noin puoli tuntia ja rehtori oli luokassani. Olin kuulemma raivonnut lapsille ja että eräs vanhemmista oli tullut valittamaan. Kysäisin josko tämä vanhempi oli ko. intialainen ja se kiistettiin. Nyt taas joku valehteli... Rehtorin mukaan lapsille kun ei saa sanoa "ei" (tämän ohjeen hän on antanut luokka-avustajalleni) koska "ei" on niin lopullisen negativiinen sana. "Aina pitäisi pystyä neuvottelemaan.") Huoh. Sitten meillä ihmetellään miksi koulu käyttäytyy kuin apinalauma.

Seuraavaksi ei ollut hyvä tekstinymmärryksen/lukemisen ohjattu opettaminen koulun kirjallisuuskoordinaattorin ohjeistamalla tavalla. Näillä Guided Reading tunneilla pitäisi koordinaattorin ja minunkin mielestäni opetella lukemaan erilaisia tekstejä, alkaen mainoksista päättyen kirjeisiin. Rehtori kävi tarkkailemassa ja hänen mielestään pitäisi olla traditionaalisesti yhteinen kirja jokaisella ryhmän jäsenellä ja sitä rataa.

Tässä on ohjeet tuon mystisen aiheen opettamiseen ja kokolailla yksi yhteen menee mun sen päivän viimeisen tunnin kanssa. Heikot lukijat lukivat pareittain yhtä pykälää liian "helpoista" kirjoista ja vastasivat kysymyksiin, keskiverrot katselivat vanhoja tekstimainoksia, adjektiiveja etsien (oltiin siinä vaiheessa niistä jauhettu kolme viikkoa) ja top-porukka luki Kolmen kilipukin kunnanvaltuustolle osoittaman sillanaluspeikosta johtuneen valituskirjeen + Nalle Puhin lakiesityksen hunajansyönnin bannaamisesta muilta kuin karhuilta, asianmukaisten kyssäreiden kanssa. Aloittivat myös vastauskirjeiden laatimisen.

Hassuinta asiassa on se, että jos mä en olisi tehnyt kirjallisuuskoordinaattorin ohjeiden mukaan, olisi hän painellut välittömästi rehtorin luo valittamaan. Menin täysin viattomasti kirjallisuuskoordinaatorin pakeille suullisen palautteen saamisen jälkeen ja kysyin josko näillä tunneilla voi käyttää mitä erilaisimpia tekstejä, kunhan vaan niiden vaikeustaso on oppilaille sopiva? "No tottakai! Ja tossahan sä integroit tosi näppärästi ja kaikkea!" Alkoi tuntua vanhasti että reksillä oli kuin olikin jonkun sortin agenda... Varsinkin kun seuraavalla viikolla (ollessani oikeasti saikulla) oppituntiani oli käytetty opettajainkokouksessa esimerkkinä erinomaisesta opettamisesta.

Sitten tullaankin jo tähän maaliskuuhun ja englannin opetukseksen formaaliin tarkkailuun by rehtori. Tai niin, onhan tuossa nyt ollut vaikka mitä sekoilua vielä mutta taidan laittaa ne ranskalaisilla tämän tekstin loppuun.

Nythän on edelleen niin, että koulussamme toteutetaan kahta opetussuunnitelmaa ikäänkuin päällekkäin. On se kansainvälisten koulujen IPC-ops ja brittien kansallinen. Tämähän ei ole ihanne tilanne, koskapa tämä IPC ottaisi kyllä huomioon kaikki muut aineet paitsi matematiikan. Näin ollen IPC:n toteuttamiseen varatut tunnit eivät riitä. Esimerkiksi kaksi viikkoa sitten aloittamamme Valot ja Äänet-jakso olisi tuon ohjelman mukaan kolmen viikon rypistys, jossa käytössämme pitäisi olla viikottain n. 15 oppituntia. On viisi, ja näiden puitteissa pitäisi sitten saada oppiennätykset saavutettua.

Brittien kansallinen ops englannin kielen osalta on jaettu monenlaisiin osa-alueisiin. Yksi niistä on "informaatiotekstit" tyypillisine piirteineen. Katsoimme kollegamme kanssa sen sopivan tämän IPC-jakson kanssa. Niinpä tarkastelimme tarkastelua edeltävällä tunnilla lasten kanssa ensin tietosanakirjan sivua "äänet" ja ympyröimme/löysimme sieltä Otsikon, subheadingsit ja kuvatekstit.

Tarkkaillulla tunnilla lasten eteen pelmahti sitten "boksitettu" A4, jossa jokaisessa laatikossa oli äänien erilaisia piirteitä. Tehtävänä oli leikata nämä laatikot erilleen, asetella ne A3-paperille ja keksiä jokaiselle tekstinpätkälle oma väliotsikkonsa. Tyyliin "Ääni on energiaa". Sitten näille bokseille piti, jos ehti, piirtää myös selittävä kuva. Eli oli niinkuin luetun ymmärtämistä tiedonhankinnan lomassa. Osasivat ja tekivät.

Oli kuulemma taas ihan paskaa ja riittämätöntä. "Mielikuvituksettomia väliotsikoita", "Oppimistavoitteet eivät tulleet selviksi" jne. Oppilaiden vihot ovat rumia, "ei-esittelykelpoisia, niissä on oppilaiden tekemiä piirrusteluja" (niin, ne ovat edelleen 7-vuotiaita jotka ovat ITSE harjoitelleet kirjoittamista vihkoihin. Niissä ei ole leikattu-liimattuja monisteita. Mitä tulee piirrustelijoihin niin kun se selittäminen ja perustelu nyt ei vain tehoa. Muutahan en voi tehdä), "luokan seinätaulut ovat rumia ja uuden jakson materiaaleja ei ole seinillä" (joo ei ollut vielä sinä torstaina kun tiistaina aloitettiin tämä uusi osio. Seuraavana päivänä tilanne oli jo eri) ja "vihkoja ei ole merkattu tai jos on, kommentit ovat ylimalkaisia eikä koulun yhteistä merkintätapaa ole toteutettu." (Tarkastamme luokka-avustajani kanssa kaikki kirjoitukset kirjoittamisen yhteydessä/luokassa kiertämällä. Virheet korjataan heti oppilaan toimesta. En toki puutu jokaiseen tavutusvirheeseen koska katson sen olevan hieman de-motivoivaa 7-vuotiaiden oppilaiden kohdalla. En ole myöskään piirtänyt sitä kirjekuoren kuvaa, joka viestisi "ota yhteyttä opettajaan", vaan olen kirjoittanut ja selittänyt viestit esimerkein niihin vihkoihin.) Ja mitäs muita "riittämättömyyksiä" nyt vielä olikaan? 

Juu, "epäasiallista kieltä tuntisuunnitelmassa" joka "ei ollut printattuna paperille" (oli sekakyky-parit tunnilla ja jokainen teki "their own stuff". Ko. tuntsari, joka siis kai kuitenkin lähtökohtaisesti on edelleen mun oma työkaluni, oli avoinna luokan tietokoneella tarkastelua varten) Lisäksi "Olisi pitänyt olla esimerkki tietosanakirjasta tahi muusta informaatiotekstistä jotta oppilaat olisivat tienneet mitä haetaan" (Niistä kirjallisista suunnitelmistani kyllä näkyisi, jos viitsisi katsoa, tämän kohdan tulleen edellisellä tunnilla käsitellyksi. Aika jännää on myös se, että joka ikinen oppilas tiesi tunnin päätteeksi mitkä ovat tämän kaltaisten infotekstien keskeiset piirteet.)

"Luokka-avustajani ei tiennyt mitä pitää tehdä". Luokka-avustajani luki toki myös palautekirjeen ja oli kummissaan/vihainen. "Ai siis mä olen niin tyhmä että mä en tajua vai?" Lienee sanomattakin selvää, että hän oli kartalla koko tunnin, kiertäen kanssani oppilaalta oppilaalle. Tässä vaiheessa vaimo muuten sanoi, kirjeen luettuaan: "No nyt saa sitten tulla kenkää. Ihan sama. Ei tuollaista kenenkään tarvitse jaksaa."

Luokan vanhemmat eivät ole opetuksesta valittaneet, päinvastoin. "Me maksetaan kauheita koulumaksuja ja kyllähän niillä pitäisi jotain saadakin. Sun kanssa saadaan. " Edelleen jos katsotaan esim. kahden edellisen vuoden oppilaitteni tuloksia, niin sosiaalisesti kuin akateemisesti, voidaan n. 80% kohdalla nähdä kolmannella luokalla suoritustason selvä nosto ja sitten dippi nelosesta eteenpäin koska kognitiivinen teoria on täyttä hepreaa brittiopettajille. Mua ei vaan ole koulutettu siihen, että lapset istuvat matolla ringissä mun edessä ja meikäläinen puhuu ja puhuu ja puhuu. Mitä tulee noihin vihkoihin, niin vanhempana/opettajana mä haluaisin kyllä nähdä niissä lapsen omaa työtä, en sataa liimattua monistetta koska noilla monisteilla hukataan niin paljon, varsinkin se kehityskaari vihkon alusta vihkon loppuun. Naivisti uskon myös edelleen, että työn lomassa annettu välitön 1-1 palaute/kehitysideat on tehokkaampaa kuin joku virallisen oloinen merkintäsysteemi.

Alkoi taas tuntua, että International = British. Siinä ei paljon yksilöä, kaikesta puheesta huolimatta, oteta huomioon kun imperiumin rakennuspalikoita tuotetaan. Standardeita poikkeaminen on paha paha. Onko 7-vuotias lukemisessa ja kirjoittamisessa 2b vai 2a-tasolla? Näihin on toki valtakunnalliset kriteerit mutta loppupeleissä tason määrittää opettaja. En nyt muista kerroinko tästä aikanaan, mutta koulussa koitettiin saada tätä arviointia samalle linjalle joten oppilaiden kirjoituksia annettiin nimettöminä koulun sisällä muiden opettajien arvioitavaksi. Tulos kohdaltani oli: Olin järjestäen ollut liian tiukka. Eli mun kohdalla ne arviointien tulokset ovat alakanttiin. Ja tämä tietysti huomattiin, sillä yksi brittikollegani antoi noina päivinä palautteen "Mua vähän pelottaa se, että sä olet noin hyvä." Tähän kun lisätään se, että tiedän muutamien opettajien antaneen herranpelossa omiaan liian ylös ja siltikin mun rekordi kestää vertailun koulun sisällä ketä tahansa muuta opettajaa vastaan niin alamme tulla asioiden ytimiin.

Vaikka itse sanonkin niin tilanne oli tässä vaiheessa suhteellisen absurdi: Suhteutettuna luokkatason valtakunnallisiin tavoitteisiin paskoilla, riittämättömillä tunneilla koulun parhaat tulokset. Nyt joku ei taas oikein mätsännyt. Varsinkin kun...

Seuranneessa suullisessa palautekeskustelussa tunti oli ollut taas hyvä.

Samoilla haminoilla mulle kerrottiin että jatkan ensi vuonna kolmosella.

Kunnes perjantaina, viisi minuuttia jälkeen kotiinlähtöajan mulle annetaan kirje, jossa kerrotaan ettei ole työmaalle tulemista ensi vuonna. En kuulemma kunnioita koulua tarpeeksi, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Ilmeisesti sitä, että suomalaisopettaja ei saa saada parempia oppimistuloksia aikaan kuin brittikollegat. varsinkin jos suomalaisopettaja käyttää päätään ja etsii/valmistaa parempia materiaaleja kuin mitä valmiiksi pureskeltu britti-ops tarjoaa (eli perkele kyseenalaistan Pyhät Kirjoitukset). Se voi toki tarkoittaa myös sitä, että rehtorillamme ja hänen kätyrillään (kummatkin ovat siis lähdössä) on hihna luiskahtanut pahemman kerran. Varmasti se tarkoittaa sitä, että rehtorimme ei tykkää musta/kokee mut uhkaksi. Oikeastaan kaikki työpaikkakiusaamisen piirteet ovat täyttyneet kohdallani, alkaen mielenterveyteni kyseenalaistamisesta.

No, menin sitten eilen italialaiselle lekurille, jolla ihan vaan sattumalta on lapsia koulussamme ja kerroin kaiken. Hän antoi viikon heti ja oli todella, todella pahoillaan ettei saa nyt kakkosella olevaa lastaan mun luokalle ensi vuonna. Tottakai tieto kolmosen opettamisestani oli jo vuotanut koululla, joten viimeisen parin viikon ajan multa ovat niin lapset kuin vanhemmatkin kyselleet: "Päästäänkö?" No ette pääse.

Soitin eilen ilmoituksen poissaolostani ja rehtori alkoi kyselemään syytä. Kerroin hänelle "Saat lääkärintodistuksen mutta syyhän ei kuulu sulle oikeastaan tippaakaan". "Mutta mutta... Ymmärrän että nyt voi tulla koululle vaikeita aikoja mutta kyllä me silti voidaan puhua." En viitsinyt sanoa mitä ajattelin. "Kun sut on nyt jo niin nähty." 

  • Tiedän varmasti ainakin yhden äidin, joka tuli tutustumaan kouluun saadakseen kaksi poikaansa ensi vuonna sisään. Rehtorin sekavahko käytös tutustumiskierroksen aikana johti toisen koulun valintaan. Lisäksi tiedän varmasti kolmen perheen vaihtavan koulua ensi vuodeksi, johtuen koulun johtamisesta ja opetuksen tason laskemisesta. Meillä kun ei esim. saisi edelleenkään antaa kotitehtäviä koska "ei ole osoitettu yhteyttä kotitehtävien ja oppimisen välillä".
  • Kirjanpitäjämme päätti ruveta tappelemaan Turkish Airlinesin kanssa. Koulun hiihtoretki lähtee Sveitsiin kolmen viikon päästä ja täti haluaisi maksaa matkan pankkisiirrolla. Täkäläinen turkkilainen ei tähän suostu kenenkään kohdalla vaan käteisellä on maksettava. Joko dollareilla tai Shilligeillä. Dollareita saa helposti pankista. Niinpä hän on nyt vienyt asiat jääräpäisyyttään siihen pisteeseen, että lentoyhtiö on koko lähellä varauksen perumista. Ei siis riitä taju ymmärtämään n. 30 hengen on ihan paskan hailea lentoyhtiölle.
  • Kollegani matematiikan tunti tyrmättiin laskiaistiistaina (täkäläisittäin Pancake daynä) siksi että tunnilla ei laskettu pannukakuilla.
  • Toinen kollegani tuli töihin puoli kahdeksalta ja merkitsi itsensä sisään. Tämän kuittasi lähtevän kirjanpitäjän tilalle tuleva uusi, nyt jo sisäänajossa oleva konttorikropsu. Sen jälkeen kollegani meni parkkipaikalle kertomaan paikalle saapuneelle mekaanikolleen mitä toimenpiteitä autolleen pitäisi tehdä. Palatessaan kollegani huomasi tulleensa merkityksi myöhästyneeksi. Edes uuden toimistovosun todistus ei tätä muuttanut.
  • Rehtorimme on hakenut ensi vuodeksi kotimaastaan rehtorin paikkoja mutta on tullut hylätyksi jokaisesta koska 15-vuoden ulkomailla olon seurauksena pelkona sikäläisillä kouluilla on, että hän on kenties pudonnut modernin opetustoiminnan kelkasta.
  • Eräs johtoryhmän jäsenistä vietti syntymäpäiväänsä ja toi koululle kaksi kakkua. Toinen, paskoista aineksista kyhätty, meni ugandalaisille opettajanhuoneeseen. Toinen, kääretorttu, tuli salaa syödyksi valkoisten toimesta koulun toimistossa. Harmi vaan että ugandalaiset saivat tietää tästä...

Ja olisi sitä kai vieläkin lisää mutta eiköhän tämä patetia jo riitä. Huomenna voisin kertoa vaikka homoista. tai jostain muusta yhtä jännästä, kuten nyt vaikka kaulan korkeudelle tienpoikki viritetystä piikkilangasta.