http://www.youtube.com/watch?v=fCFibtD3H_k&feature=related Kansainvälinen på russki.

Näin on. Burn outia pukkaa.

Ei maar, kivaa on. Huolimatta siitä, että koulunkäyntiavustajallani oli tänään graduation-day. Sehän siis tarkoitti sitä, että olin keskenäni kahdenkymmenen viisivuotiaan kanssa. Laskentoa, lukemista, tavaamista... Soon semmoonen juttu, notta pidemmän päälle tuota ei pystyisi tekemään. Se kouluavustaja on ihan måste. Ja tässä tullaan pienen pieneen eroon Suomen ja täkäläisen kouluhommelin välillä. Nämä kouluapurit ovat koulutettuja, niitä ei tarvitse open paapoa. Niistä on hyötyä.

Enkä nyt tarkoita tällä sitä, etteikö koulutettu avustaja ole kultaakin kalliimpi Suomessakin. Paino oli sillä sanalla "koulutettu".

Meikäläinenhän on yleensä kaitsennut 10-12 vuotiaita heidän opintiellään. Mulla oli muutamana vuonna tunti-kaksi ns. "kakkapyllyosastolla", tarkoittaen siis meikäläistä ykköstä. Eli 'bout 7-vuotiaita muksuja. Niiden tuntien jälkeen mä olin yleensä kokolailla kypsää viljaa. Vannoin aina että "no more tämän vuoden jälkeen".

Nyt kun on saanut kosketuspintaa noihin brittisysteemissä kahlaaviin standart ykkösiin niin ei voi muuta sanoa, kuin että suomalainen ykkösluokka oli taivas. Siinä on hei kahden vuoden ero... Ja noille viisivuotiaille vedetään esim. matikassa meikäläistä kakkosta...

No, Queen's Way on, joten sillä on mentävä.

Pikkuisen on ruostetta kuitenkin ollut havaittavissa. Kirjoittelin meinaan sanoja whiteboardille isoilla kirjaimilla, ja sehän on väärin koskapa tekstaamisellahan siellä aloitetaan ja kopiointi lisää hurskautta. Ei siinä sinänsä vahinkoa päässyt tapahtumaan, koskapa n. puolet luokasta ei osaa kirjoittaa. Tai osaa, foneettisesti. Niinpä siis sanelussa annetaan nolla pojoa, edelleen viisivuotiaalle, kun sana "liima" on kirjoitettu "gluu". Annetaan siitä toki "well done"-leima.

Kaikesta tästä virallisen kasvatuspsykologian vastaisuudesta huolimatta (tai eipäs, kaikki kehittyvät yksilöinä...) puolet siitä jengistä osaa lukea ja kirjoittaa. Ja jotkut jopa laskea (tiesittekö muuten että brittiläinen kertotaulukko jatkuu aina kahteentoista asti?)

Mutta c'moon taas. Jotkut niistä reppanoista ovat oikeasti kognitiivisilta kyvyiltään jossain kolmen ja puolen vuoden tietämillä. Vähemmästäkin voipi hermo kyrvähtää koulunkäyntiin.

Päivän huipein juttu oli kuitenkin aamunavauksessa esitelty joukkio, jotka olivat tehneet ryhmämatkan/kerhon/leirikoulun... Sveitsiin. Laskettelemaan. Kymmenen muksua, kaksi opettajaa, ei vanhempia. En ikuna kuuna kullan valkeana lähtisi maikkana moiselle retkelle (ei tarvitse keskustella minkä tason koulu on kyseessä, Sveitsiin laskettelemaan... Hjooooh...). Eli toivottavasti laitan parin vuoden päästä terveisiä Shamoniistä.

Over and out for now.