etta yritin laittaa lauantaina postausta torilla kaynnista. Ei lahtenyt tiedon valtatielle se kirjoitelma siita johtuen, etta nettikahvilan kreditti loppui juuri laheta viesti-vaiheessa. No, ei se mikaan Sota&Rauha olisi kylla ollutkaan.

Torilla oltiin siis lauantaina. Oli aika Afrikkaa. Elavia kanoja sidottuina jaloistaan nipuiksi ja niput kiinnitettyna polkupyoran stongaan. Gospelbandi kuorma-auton lavalla. Seka sekalainen joukko yon timoja, jotka toivorikkaasti vilkuilivat Empan pikkukasilaukkua. Reggae pauhasi ja tavaraa oli jos jonkin laista.

Kaytiin me kangaskaupoissakin. Emppa halusi mun sisustusgeemies mielipidetta tulevan sohvan varista. Mulla oli hirvean paljon sanottavaa siihen. Sohvakankaiden sijaan kurkin innostuneesti tarjolla olleita hamekankaita. Yhdessa kaupassa kun olisi ollut tarjolla kangasta, joissa oli kaksi entista pressaa (siis herrat poliisivaltio ja valtion kassan kahminta) seka tama nykyinen. Miettikaa nyt! Olisikohan Suomessa markkinoita koltulle, jota koristaisi Tarja H.? Tai Ahtisaari? Kekkosen joku polho voisi jopa nykaistakin ylleen. Arvatkaas mita saatte joululahjoiksi... Intialainen kangaskaupan pitaja sanoi koirista kuultuaan, etta meidan area 12 on niin vaarallista seutua, etta siella pitaakin olla koiria. Niita pitaa pitaa kuitenkin vain raa'alla lihalla ja ulkona vahteina. Heilla on kuulemma nelja koiraa pelkastaan vahteina eika minaan lemmikkeina. Hekoteltiin jalkeenpain sen jutuille. Taitavat olla intialaiset myos aika ennakkoluuloista sakkia taalla asuessaan. Vaarallisempaa Rahinagrillilla on kuin meidan muurin ja NATO-langan suojaamalla alueella. 

Syomassakin oltiin. Yllattaen universaali ei-etninen pihviruoka oli hyvaa ja ei niin yllattaen edullista. Taalta saa joka paikasta puolikkaan grillatun kanan ja kanacurrya. Ne ovat hyvia, joskin aika tyolaita syoda kiinni olevien luiden vuoksi. Safkan jalkeen menimme viela paikalliseen kapakkaan, joka ei tehnyt hirveammin vaikutusta. Ihmisseura ja englannin puhuminen tulivat kylla tarpeeseen.

Koiralenkki oli eilisen ohjelmistossa. Herrasiunaa etta 50 kiloa polvastikoiraa pystyy vetamaan lujaa. Piti oikein iskea kantapaat maahan kun Tessahaukku naki roskakasaa tonkivan pulun. Lenkilla oli myos huvittava huomata, etta paikalliset tosiaankin arastavat isoja koiria. Meidat merkattiin viimeistaan sadan metrin paasta, kadun puolta vaihdettaessa. Ilmeisesti Rhodesian koira on merkattu "ala vittuile meille"-etiketilla. Lenkkiin kuului myos kahden luunpalan poiminta pois kitusista malvaantymasta ja assana hihasta kaytetyn vessapaperin poisto poskesta. Sen ensimmainen opittu suomenkielinen sana tulee olemaan IRTI! Tana aamuna polhokustaa oksensi sitten sisalle. Se oli jostain loytanyt kaytetyn keltaisen kumihanskan, joka tietysti oli pitanyt popsia. Noilla ruokailutavoilla hono ei ole maailman pitkaikaisin piski.

Emppa paasi helpolla vanhemman kanssa. Vain yksi rahina naapuritalon koiran kanssa, sekin portin alta aristen. Totuuden nimissa taytyy sanoa, etta siina vaimoa vietiin hetki liukkaasti eteenpain ennenkuin rakki pysahtyi.

Taalla ihmetellaan lehdissa etta mihin on kadonnut muutama tuhat kuutiota maissia varastoista. Presidentti kun myi hyvalle kamulleen Mugaben Robertille vahan sapuskaa etta pysyisi naapurin vaki leivassa. Nyt on vaan vissiin kaynyt niin, etta kirjanpito? Mika kirjanpito? Uhittelivat lehdessa, etta jos seuraava sato ei onnistu, voi edessa olla nalkaa Malawille. Tieda sitten tuosta. Lehdet kun eivat suhtaudu hirvean objektiivisesti istuvaan pressaan, ja toisaalta pieni pelon lietsonta voi toimia myos kurissa pitavana konstina. Puhumattakaan siita jos sato onnistuu tai maissit loytyvat. Silloin on hallitus taas toiminut suuruudessaan kaukaa viisaasti ja kaikkitietavasti. Naiden politiikasta ei kylla ota valilla kukaan mitaan selkoa.

Tietokone ei ole vielakaan kunnossa. Olin pakotettu lataamaan Empan koneelle ukonsiirtopelin. Hyvin on lahtenyt virtuaaliToffeemiesten kausi taas kayntiin. Nortti? Jaa mina vai?