Potkupalloturnaus yrittää parhaansa. Heittää jatkoaikaa sinne sun tänne ja kiinnittää vastustajansa syvälle sohvaan. Sitä voi tehdä yhden-kaksi matsia tuolla tempolla mutta ei koko turnausta. Odotan vastustajan väsymistä ja isken sitten äkäisesti vastaan.

Tämänkertainen turnaus käy joo ihan urheilusta. Osin toki koska nahkavekkari on armoton. Tai sitten mä olen vaan tullut vanhaksi.

Sitten sitä oikeata elämää:

Se on joo loppu ny. Viime Keskiviikkona lähtivät muksut. Illalla baariin ja ruokaa talon puolesta, Torstai "kanna laatikkos seuraavaan luokkaasi"-päivä. Kerroin läksiäis-illanvietossa rehtorille toivovani hänen simuloivan yhdyntää manuaalisesti. Olin siihen oikeutettu. Siellä sitten tuli side-kickiltään tekstiviesti puolessa tunnissa. Se vapautti mut torstain työvelvoittesta. Rai rai.

Siitä tuli vähän paha mieli sitten jälkeenpäin. Puoleksi tunniksi.

Tämä mielenharmitus laantui kuitenkin lopullisesti kun kuulin, että rouva rehtori oli tullut töihin silmät itkusta siertyneinä, punaisina ja turvonneina. Olin ollut niin kohtuuton ja julma. Siellä perseennuolijat olivat ymmärtäneet kaltoin kohdeltua pomoaan ja sanoneet "nyt se näytti oikeat värinsä".

Moni oli kyllä sanonut "oli sillä siihen syynsä".

Sitä mä vaan että kuinka ulkona sitä voi ihminen olla? Meinaan kun että tuliko se sittenkään niin isona yllätyksenä että sai palautetta? Jos ei niin: Primadonna kyyninen laskelmoija.

Jos tuli yllätyksenä niin: a) Kuinka ulapalla ihminen voi olla ympäristöstään ja omista teoistaan siihen nähden? B-vaihtoehto kun on lopulta tavallaan vapauttavampi.

Se on "Oppikirja narsisti".

Ihan oikeasti, mä en ole mitään tuolla saralla. En mä anteeksi pyytele turhista, myönnetään. Mä en silti pystyisi nauttimaan täysin rinnoin ja vilpittömästi lasten piirtämistä itseäni esittävistä lippunauhoista ja kuorolaulusta. Varsinkin jos olisin vuoden uhonnut ajan hukkaamista vastaan. Noin niinkuin yhden vaan mainitakseni:

IMG_5341-normal.jpg

IMG_5340-normal.jpg

IMG_5339-normal.jpg

 

Mä olen reflektoinut. Aika paljon olen miettinyt. Lopputulokseksi on jäänyt:

Mulla oli talon parhaat/pätevimmät paperit.

Mä en ollut täysin riippuvainen koulusta. Pääsin mm. ilman heitä kotiin jos tarve oli.

Sori, pakko se on sanoa: Mies.

Behaviorismi versus kognitiivinen teoria.

 

Uusi nannykin on valittu koska Hajira meidät jättää. Uusi on nuorempi ja paremman näköinen kuin H. EOM.