Tällä kertaa otettiin Air Malawin ropelivetoinen lentolaite. Ihme kyllä, se pysyi ilmassa.

Ei maar. Omasta syystään malawilainen ei ole koskaan tullut suunnitelmattomasti alas. Kerran on kiitorata pettänyt alta pienkoneella, mutta sattuuhan noita. Eihän se nyt ihan vimosen päälle ollut se kone, mutta menetteli. Hassua oli lentää kolmensadan kilometrin vuoksi. Mutta ei auttanut, Byroolla ei ollut kuskeja enää jäljellä kun kehitysmaan oloista mitään tajuamattomien lahjoittajien delegaatio reserverade biilarnat.

Noi nimenomaiset lahjoittajat ovatkin tällaista sivustaseuraajaa vähän ihmetyttäneet. Katsokaas kun yleisesti lahjoittajat tekevät yleensä rahansa länsimaisilla metodeilla, länsimaisessa toimintaympäristössä jne. Yleensä nämä lahjoittajat tajuavat, että kehitysmaassa ei voi olettaa asioden kulkevan samalla lailla kuin himassa. Että joku syy sille lahjoitusten tarpeelle on. Enkä nyt tarkoita että paikallinen toimintakulttuuri olisi tuon avuntarpeen syy. Tai no, vähän väitän siinä kyllä. Samaan aikaan kun väitän ko. metodien olevan myös avuntarpeen seurausta. Nämä svedut eivät tajua. Saatana, heidän (ja Byroon afrikkalaisten kokkamiesten) vuoksi meikäläinen saa nyt pönöttää mukulan kanssa maailman tylsimmässä Protea Hotels- ketjuun kuuluvassa Ryallsissa, sillä aikaa kun Emppa saa paskaa niskaansa,  osaksi lahjoittajan ymmärtämättömyyden vuoksi ja osaksi entisen paikallisen kollegan kyvyttömyyden vuoksi.

Jassoo, hotellin lastensängystä kuuluu yngyng. Taitaa olla Pampersit taas täynnä. Eikä tästä hotellikuolemasta oikeastaan muuta kerrottavaa olisikaan.