Oisit ees voinut yrittää.

Huoh.

Oikeasti. Tuli taas genettiikkaa mieleen.

Soitin tuossa yhdentoista maissa mopokauppaan. Alunperin heidän piti soittaa mulle kymmeneltä... Ei ollut silloin vielä valmista, mutta neljältä jos tulet niin sitten saat pyörät alle. Taikka mörökölli kauppiaan vieköön.

Näin sovittiin & tehtiin.

Arvannette että oliko se mod-kulkupeli valmiina. Ei ollut ei. Ei oltu rekisteröity. Kilvet kyllä olivat paikallaan, mutta järjestelmään sitä ei kukaan ollutkaan viitsinyt naputella ja sitten olikin liian myöhäistä. Huomenna kauppa on kiinni, mutta ihan poikkeustapauksena viitsivät tehdä töitä asiakkaan eteen. Saan siis pyörän huomenna. Ins muinais-suomalaiset Tapiot ja muut.

Ihan oikeasti hei. Sen kaupan pääartikkeli on moottoripyörät. Ensinnäkin: Miten voi kestää viisi työpäivää rekisteröinnissä? Meinaan että noita fillarinlappuja menee tasaisesti kiinni mopoihin, joten luulisi niitä olevan valmiina jopa kaupalla itsellään? Ymmärrän kyllä että liikenneministeriön tietokannat eivät ole kaupan käytössä. Mutta että viisi päivää (tai siis kuusi...)? Ja sitten toísekseen: asiakkaalle EI LUVATA mitään jos homma ei ole tasan sata ja pulkassa. Niin ei vaan tehdä koska se on äärettömän huonoa busineksenhoitamista. Tuo shoppi menetti sen mopon huollot ennenkuin sitä edes pariovista oli ajettu ulos.

Toisaalta: Eivät kykene tällä mantereella laittamaan nippua papereita, joissa olisi jaettavia/yliviivattavia sosiaaliturvanumeroita, kyliin jotta syntyvät lapset voitaisiin rekisteröidä paikanpäällä eikä vasta kaksvitosina neljätoistavuotiaina vastaanottokeskuksissa (Sori. Oli pakko. Vituttaa.)

Minkä helvetin takia ihan kaiken systeemin kanssa pelaamisen pitää olla täällä niin vaikeata? Ja kyllä mä sen vastauksenkin tiedän. Bwana-kulttuurihan se.

Kaiken kaikkiaan tämä niittasi yhden asian kohdalleen: Nämä ovat hitaampia kuin malawilaiset. Oikeasti. Luulin sen olevan mahdotonta, mutta näin se vaan on. Homma pelaa täällä niin, että ugandalainen sanoo homman hoituvan ja osaa jopa perustella väitteensä uskottavasti. Lässytystä piisaa, mutta lopulta, edes siinä vaiheessa kun olisi niinkuin pakko tehdä jo jotain, mitään ei tapahdu. Ei mitään. Malawissa tuossa "nyt on pakko"-vaiheessa alkoi sentään jonkinsortin päätön hyöriminen ja säkillä valon kantaminen tupaan. Näitä ei yksinkertaisesti nappaa. Päivän toisena esimerkkinä vaimo voisi kertoa ämmästä, jonka piti toimittaa tänään erittäin krusiaali paperi Firmaan erään projektin rahoituksen tiimoilta. Neljästä muistutuksesta (joihin vosu vastasi jokaiseen tyyliin "olen jo matkalla, tässä ihan naapurissa". Lankapuhelimesta.)  huolimatta akkaa ei näkynyt koko päivänä.

Jos Jönssin ei tarvi---->Tonin ei tarvi----->Ei munkaan sitten tarvi. Simon tarvii. Mä teen nyt spurgun(din) pataa.