Mennaanpas taas muutama paiva takappain...

Perjantaina ajelin sinne Blantyreen. 350 kilometria ilman sattumuksia, mita nyt pari rekkaa eivat tykanneet etta niita ohitetaan. Koittivat vahan kiilata. Ahapas heille. Hotelli jossa asusteltiin oli Malawin ykkonen. Siella ovat Louis Armstrong ja muut Englannin kuninkaalliset viettaneet aikaansa. Oli vahan kuin olisi ollut ei-kehitysmaassa.

Lauantaina ajeltiin takaisin Lilongween. Matkalla hokattiin pari liftaavaa nuorta valkoista neitosta, jotka sitten saalista koppasimme kyytiin. Olivat Peacecorpsin tyttoja. Siis jenkkilaisen avustusjarjeston 2a 3kk-pestisia ruohonjuuritason auttajia. Rauhanjoukkojen jasenet asuvat paikallisissa kylissa ja elavat paikallista elamaa. Nama olivat kummatkin secondary koulujen opettajina. Olipahan tytoilla jutut. Selvisi itsellekin monta monituista asiaa Peacecorpsin toiminnasta ja valmennuksesta. Seka tyoskentelysta. Ei kaynyt kateeksi. Sanoivat etta koulutuksessa he olivat saaneet 20 kohdan listan todennakoisista ongelmista joihin taalla tulevat tormaamaan. Neljassa kuukaudessa 18 kohtaa oli kuulemma tullut tutuksi. Alkaen koulujen rehtorien ja oppilaiden valisista sukupuolisuhteista (joita malawissa perustellaan sanonnalla "Sidottu vuohi syo sielta mihin asti se ylettyy"). Ko. suhteet ovat yleista kauraa taalla. Perus-kuvio on 17-19 vuotias oppilas ja kolmesta kympista eteenpain oleva opettaja.

Malawissa on 110 naita urheita jenkkeja, ikahaitarilla 20-75. Aivan oikein, 75-vuotias nainen. Maitojunalla saa lahtea kotiin, mutta heidan saapumiserastaan oli kuulemma yksi 65-vuotias nainen lahtenyt. Aika sisseja ovat. Katta lippaan heille.

Lauantai muuten meni sahkokatkoa pitaessa. Ne ovat nyt yleistyneet ja pidentyneet. Seka ampaisukkoa odotellessa (ks. muijan blogi). Ei paassyt tulemaan paikalle kun "just alkaa taalla sataa". Tama kommentti siis la-aamuna puhelimessa. Joe, jonka tapasimme sitten koukkauksella potkupallobaariin, sanoi etta onpa ollut komea ilma vaihteeksi. Ei tipan tippaa koko paivana. Miksi valehdella kelista puhelimessa? No siksi tietenkin ettei tarvitse menna duuniin. Ei se jauhonaama kuitenkaan osaa kysya etta "satoiko taalla tanaan?"

No, Joe kertoi niiden toimistosihteerista. Muijan tehtava on aamulla avata toimiston ovet. Se oli ti-iltapaivana jakanut kaikille avaimet (mita ei siis normaalisti tapahdu). Ke-aamuna sita ei ollut nakynyt. Toimiston pomo oli soittanut sille "mikas on?"-puhelun. Oli kuulemma paassyt kaymaan niin, etta auto oli ajanut pyorailleen naisen paalle. "Missa olet nyt?" "Ooooh... terveyskeskuksessa." Pomo oli sanonut tulevansa katsomaan naista. Eukko olikin loytynyt terveyskeskuksesta, hiki paassa. Kylkeen oli kuulemma kovasti sattunut. Kun pomo oli katsonut kylkea, siina ei ollut jalkeakaan mistaan osumasta. "Se on varmaan sisaista." oli ollut naisen vastaus. Koko tapahtuman han oli selittanyt silla, etta oli ollut aamulla myohassa eika siten ollut keskittynyt tarpeeksi liikenteeseen. Kauhea huoli oli ollut siita, etta nyt koko toimiston jengi on ovien takana eivatka nama paase toihin kasiksi. Nyt kannattaa sitten lukea taas tuo alleviivattu kohta. "Tanaan pidetaan... rokulipaiva." Mita olen kuullut ilkeamielisten kalkkilaivankapteenien juttuja, on todettava etta nama jutut eivat ole ihan harvinaisia. Jaa seuraukset talle toimistosihteerille? Nada. Joskus sita tulee epailleeksi paikallisten jarjenjuoksua.

Sunnuntaina oli aikaa lukea lehtea (niinkuin sita aikaa ei muuten olisi. Nyt tuli vaan taas aviisi ostettua...) Malawi veti zimeille tarkoitetun maissin takaisin. Tai siis sen osan mita ei oltu ehditty toimittaa. Koko era oli neljasataa tuhatta kuutiota. Noin puolet siita ehdittiin lahettaa. Hallitus sanoo kylla etta maissia on varastossa seuraavaan satoon asti. Samaan aikaan siiloilla on kuitenkin jo saannostely paalla. Yksi sakki per asiakas. Jos reserveissa on nyt vaikkapa se parisataa tuhatta kuutiota ja yksi ihminen kuluttaa paivassa vaikkapa litran... Malawilaisia on n. 13 miljoonaa... Jos vaikkapa kolmasosa vaestosta tarvitsee ruoka-apua... Seuraavaan satoon on aikaa pari-kolme kuukautta... Niin. Ei se ihme ole etta Hanen Korkearvoisuutensa Tohtori Sykero (joka muuten otti haltuunsa tassa taannoin opetusministerinkin tittelin. Silla on kai nyt jotain 8 ministerinsalkkua pressan viran lisaksi.) antoi maarayksen kauppojen jaadyttamisesta sen jalkeen kun oli ihan itse kaynyt istumassa helikopterin kyydissa etelan tulva-alueilla. Voi vahan jakkara tutista ukolla jos nalka tosissaan tulee maahan. Paikkapaikoin se on jo tullut. Naa tulvat (ja monet muutkin asiat) tuntuvat olevan taalla vahan "Talvi yllatti suomalaiset autoilijat tammikuussa" -tasoa.

Sunnuntaina meilla oli myos vieraita lunssilla. Pannukakkua!

Eilen talolle tulivat sitten "amparifirman" laattamies ja apuri. Vaikka ei niilla laastiamparia ollut omasta takaa. Nahkasalkussa oli pomomiehella laastikauhat, liipat ja muut emmeet.

Meilla korkkailee parista huoneesta lattialaatat irti. Kosteutta naes betonissa sen verran etteivat kiinnitykset pida. Sanoin vuokrafirman jatkalle, joka kavi herra laattamestarin kanssa viime viikolla tutustumassa tilanteeseen, etta oliskohan valulle paassyt vahan vetta ulkopuolelta nailla keleilla? Kun tuskin siella mitaan viemarointia talon sivulla/alla kulkee. Ei se kuulemma siita johdu (muzungu naista jutuista kuitenkaan mitaan tieda. Tama musungu nyt sattuneesta syysta vahan jopa tietaakin...) Siella on vaan liian heikko kiinnityslaasti.

Ok, onhan se laasti liian heikkoa jos laatta irti lahtee. Apumies kilkutti eilen vasaralla ja taltalla 12 neliota laattaa irti ja betonia kokkareista vapaaksi (ukko ylipaallikko ei pistanyt tikkua ristiin. Taalla on aika vahva tuo opettaja-oppipoika menttaliteetti nailla kaytannon aloilla), ja katso! Ihan kuin olisi ollut markaa betonia joka kiven alla. Ja ihan kuin betoni olisi tassa paivan hengitettyaan vahan niinkuin vaalentunut ts. kuivunut. Ei tullut laattamestari jutuille koko paivana. Iloisesti pojat tanaan sitten aloittivat uudelleenlaatoituksen viela kostean pinnan paalle. Koskahan ne huoneet ovat taas kayttokunnossa? Kesalla varmaan kun ilman kosteus sallii laastin kuivumisen. No, ei ole mun talo.

Sellattis. Nyt "terve elama voittaa", eli salikorttia hankkimaan mars mars. Meni nimittain kotikuntosali tuon remontin vuoksi sappiin.