Tiistaina oli taas opettajain kokous. Siellä käsiteltiin/annettiin yleistä palautetta niistä observoiduista tunneista.

Muistattehan kun kerroin että mä kirjoittelin/annoin joka vihkoo yksilöllistä palautetta esimerkein ryyditettynä? Siis silloin kun sitä koko koulun yhtenäistä merkkauslinjaa ajettiin kuin käärmettä pyssyyn. Muistanette kuinka pääsin siitäkin asiasta vaikeuksiin?

No nyt sitten kritiikkiä tuli kaikille opettajille siitä että palaute vihkoissa ei ole tarpeeksi henkilökohtaista. Nyt kun merkitsemiseen on käytössä neljä symbolia.

Eli siis "Meitä ei vastusteta vaikka olisitkin oikeassa!" Mutta senhän te jo tiesittekin.

Yksi britti-kollega on paksuna ja vauvasta otetuissa ultrissa näkyy vissiin jotain hässäkkää pään alueella. Hänen buuri-poikaystävänsä/lapsen isä heitti muijan tästä syystä ulos talosta. Ei ollut kuulemma alunperinkään halunnut lasta. Arvostan ihan vitusti tuollaista!

Mitäs sitten? Laitan pitkästä aikaa kuvia:

Joskus ei oikein tuo syöminen kiinnosta.

Ruokailuvälineet, eritoten lusikat, ovat kuitenkin tosi mukavia.

Koulussa on ollut kaikenlaisia elukoitakin.

Niinkuin nyt vaikka Pikku Myitä.

Tyttöjen fudistakin tuli taas coachattua. 0-6, 0-12, 0-4, 0-3 & 0-1 olivat tulokset. Neljä vuotta vanhempia vastaan se on vähän tuollaista. Vaikka kyllähän yksi äiti ehdotti josko mä viitsisin vetää noille muksuille joka la ja su ekstra treenit niin niistä tulisi parempia. En sanonut mitään...

Käytiinhän me tyttöjen kanssa Suomessakin Olympialaisia katsomassa ja uusia passeja anomassa. En tiennytkään että Airbussissa voi juosta niin monta kilometriä taaperon perässä... Oli siis lystiä.