Oikeastaan täältä ei taaskaan mitään hämmentävän uutta ole kerrottavana. Lomailu Suomessa teki terää, varsinkin kun tällä kertaa oli alla ihan oma kämppä. Vaihtelevilla keleillä mentiin, kuten kaikki varmaan vuoden vaihteen ajoista muistavat.

Kelien puolesta oli siis ihan mukava tulla takaisin Ugandaan. Muuten... No. Menettelee. Olihan se toki jollain lailla mieltä hykerryttävää kun Entebben lentokentältä sunnuntaiaamuna kello 5.10 lähteneestä viralisesta lentokenttätaksista loppui bensa tien varteen 5.12 am. Tuli heti jotenkin "tervetuloa takaisin"-olo. Nauratti lähinnä koko juttu, eli ihmisenä kasvua taas... Sekin nauratti kun Pajeron akku sanoi samaisena iltapäivänä naks naks eikä muuta. Mopo lähti onneksi laakista käyntiin ja uusi vakio-taksikuski toi parissa tunnissa meille uuden huoltovapaan virtamötikän.

Kovasti on taas koulumaksuihin annettu työväelle lainoja. Haluavat maksaa niitä kuitenkin pois nopealla aikataululla joten mikäs siinä. Mutta että rohkea puolet palkasta lyhennyksiin? Tässä tosin pitää muistaa, että paikallisten ei tarvittaessa tarvitse ostaa torilta/kaupasta kovinkaan paljoa ruokaansa. Esimerkiksi entinen kolleega sai neljän kuukauden ajan kerran kahdessa viikossa lähetyksen kotikylästään ja sai näin tehden palkallaan autonsa remontin maksettua. Sitten on toki vielä kaiken maailman boda bodia, jotka on aikanaan lainalla rahoitettu ja jotka nyt jauhavat varallisuutta puutarhureille. Mikrolaina on oikein käytettynä hieno juttu.

Paskatykkikin jouduttiin tilaamaan pihaan. Täällä on ollut nyt kuivempaa mutta tokihan vettäkin taivaalta aina silloin tällöin losottaa. No, nämä kuivat ajat ovat saaneet kaiken maailman sedimentit laskeutumaan sadevesi- ja jöötiputkissa (tuntuvat menevän tällä mäellä iloisesti sekaisin nuo. Kunnan viemäriverkossa kun ollaan) ja sitten kun vådaa tulee, nuo kerrostumat toppaavat putken tukkoon. Mikä sitten aiheuttaa jossain toisaalla gaaggaveden nousemisen maanpinnalle. Tällä kertaa se toisaalla oli meidän vierashuoneen ikkunan alla olevassa kaivossa. Kolme tuntia pojat pumppasivat kunnes pääsivät alamäen puoleisella naapurin tontilla käsiksi tukokseen. Nyt taas kakka huilaa iloisesti kohti tuntematonta eli Industrial Arean pumppaamoa. Vähän jouduin mzungu-hintaa maksamaan mutta toisaalta tilanne oli kyllä sellainen että ei liiemmin kiinnostanut tinkiminenkään.

Perjantaina oli koululla vitosluokkalaisten päivänavausvuoro. Olivat mun vanhaa porukkaan ja puhuneet erilaisista tarinoista ja niiden kertomisen muodoista. Vetäisivät aluksi beatbox rapin "Don't judge the book by it's cover". Kiitos heille siitä.

Päätettiin takaisin tullessa myös, että tuo pienempikin alkaa olla jo sen verran iso että sen kanssa voi huoletta matkustaa ympäri Ugandaa. Niinpä aloitettiin nyt viikonloppuna reissulla Jinjaan. Jessus että teki terää nähdä Ugandasta muutakin kuin Kampala. Ollaanhan me siellä ennenkin oltu, ei sillä. Siellä oli sellaista vanhan liiton meininkiä tallella, varsinkin kun emme menneet nuorisohuligaanien suosimiin mestoihin. Oli vähän kuin olisi kehittyneempään Malawiin mennyt. Seuraavaksi sitten varmaan Entebbeen reissuaamaan.

Tipatonta jäljellä neljä päivää. Sitten vedän ihan kauheat perseet olalle. Ei mulla mitään ongelmaa ole!

Se oli vitsi. Oikeasti olen kaavaillut Talvisodan hengessä sataaviittä päivää. Goodisonin derby saattaa kyllä katkaista mokoman.