Yksinhuollan vaimon etelän valse tristen vuoksi.

Eilen saatiin taas pikku esimerkki malawilaisesta pitkäjänteisyydestä. Menimme meinaan maanantaina lupaamaan päivä-Bintonille kanan-pari meidän kopista.

Iltapäivällä Patrick tuli terassille kysymään, josko Binton saisi kanan mukaansa, relissiksi.

Jooei. Täällä kynnelle kykenevät pitävät kanoja melkeinpä kerrostaloasunnoissa ja ne syövät mitä syövät. Siitä huolimatta kotkot tekevät aina vaan uusia pikkukanoja. Tästä huolimatta kanan hinta on siinä 1/9 vartijan kuukausipalkasta. Olimme siis ajatelleet antaa pienen elävän pesänmunan(kin) Bintonille, ja hän olisi samantien syömässä sen.

Joojoojoo. Tartu hetkeen ja ahdinko tuska. Ymmärränhän kyllä. Jätkät kuitenkin jakavat moottorisahalla piironkia ennenkuin ruumis on edes kylmennyt. Kärsimättömämpiä kuin meikäläinen uuden manageripelin kanssa.

Loppuun vaan linkki.