Jaahas. Ämyn siis missaan tänäkin vuonna. Missähän sitä sitten Karin näkisi? Kirkkareille viimeistään maanantai-iltana. Mennään taksilla, minä maksan. Tai sitten otetaan Kupla niinkuin ennenkin. Montako ihmistä Kuplassa voi viettää suviyötä, ma kusun vaan.

Joku siellä uteli meikkiksen duunijutskista. Nyt on ollut hiljaisempaa, toki johtuen myös tokan ja kolmannen lukukauden välisestä lomastakin. Ensi viikolla taas, Standart 4.

Kiirettä on vähän pitänyt tässä parin päivän ajan. Rengasrikkoa ja uuden gummin metsästystä, auton määräaikashuoltoa ja sähköjannun haalintaa meinaan. Meiltä kun poksahtivat viime viikolla etupihan valot ja sitä tietä myös makuuhuonesiiven illuminaatio. Ovat saman sulakkeen takana mokomat. Syykin tähän elektronin juoksun loppumiseen saatiin. Malawilainen rakennuttaja on pistänyt ihan vaan sellaista höpöhöpö samovaarinjohtoa kulkemaan maan alle tolpalta toiselle. Joel Hallikainen&Korroosio on vajaassa vuodessa tehnyt tehtävänsä. Huomenna pitääkin mennä sitten tilaamaan proper-kaapelia sähkötarvikeliikkeestä. Ja koska sähkölanka tulee Blantyresta, istutaan meillä makkareissa loppuviikkokin pimeässä peiton alla saunan ja "Vanhan Ketun" jälkeen.

Zimbabwe? Kuka niistä selvän ottaa. Tänään paikallisella autokorjaamolla pojat vähän naureskelivat Mugabelle mutta muuten ei hirveästi täällä näy kriisivaltion touhuilut. Malawihan siinä kärsijänä on jos Bob heivataan hiuksista... Tänne kun on paennut aika liuta sekä ammattitaitoista jengiä että massipäälliköitä. Joskus nämä kaksi ominaisuutta jopa yhdistyvät. Mitä olen katsellut, niin eiköhän siellä toinen rundi pressanvaalissa saada aikaan, ja silloin ääntenlasku varmaankin taas "toimii"... Tai sitten Bob haistattaa veet koko touhulle ja rupeaa hallitsemaan avoimesti armeijan tuella.

On vituttanut aika raskaasti taas tämä maa. Siis kun ei vaan voi tajuta joitain juttuja. Tai oikeastaan yksi on nyt ylitse muiden:

Blantyressä kaksi sisarusta, 30- ja 23-vuotiaat naiset saivat kuulla yhteensä neljältä lapseltaan, iät väliltä 2 ja 7, että kakarat ovat leikkineet noituutta. Mikä siis kasvatuksesta vastaaville vanhemmille neuvoksi?

Aivan oikein. Lukitaan lapset viikoksi kaappiin ilman vettä ja ruokaa. Josko se demoni sillä kaikkoaisi. Ei perkele kaikonnut! Niinpä olikin syytä tuikata koko komuutti tuleen, lapsineen päivineen. Kaksi muksuista oli vielä eilen sairaalassa hengissä.

EI JUMALAUTA!!!!!! Repeää välillä pää näiden urpojen kanssa.

Sitten otsikkoon. Malawi moment on sellainen, jossa jollakulla ihmisellä on yritys tehdä jotain mutta ymmärtämättömyyden/EVO:n vuoksi asia menee jotenkin koomisesti pieleen. Yleensä näihin liittyy myös jonkin verran vitutusta.

Sambiassa oli vain yksi Malawi-hetki. Se tapahtui silloin kun pyysin tarjoilijalta viskimoukun kahveeni kylkeen. Tulihan sitä viskiä. Tuopillinen.

Eilen auton rengasta vaihdattaessani oli toinen. Koska puhjennut (naula) kumi oli auton huonokuntoisin, pyysin korjaamon kaveria pistämään uuden renkaan vanteelle. Mikä rengas oli autossa kiinni kymmenen minuuttia myöhemmin? Aivan. Se vanha, paikattuna.

Kiinalaisessa ravintolassa ollaan koettu muutamia. Yksi niistä oli kun Joe tilasi ison annoksen beefiä oystersaucessa. Tarjoilija katsoi Joeta ja sanoi että se on niin iso että sulle riittä kyllä pienikin. Joe on syönyt ko. annoksen ennenkin ja tappeli tämänkin loppuun. Itseäni on kielletty tilaamasta stir fried shredded pork annos sen vuoksi, että se on liian tulista. Olen syönyt annoksen n. 4 kertaa aiemmin ja söin silläkin kertaa.

Empalla oli eilen yksi. Meni poloinen kiltisti varaamaan ja maksamaan mullekin kesälennon. Oli sunnuntaina saanut itselleen jo omansa hommattua. Lähtö Lilongwesta 3.7. Johannesburgiin ja sitten 4.7. aamupäivästä Lontoosta Helsinkiin. Nämä menivät ihan hyvin. Ainoa vaan että J'burg-Lontoo meillä onkin sitten (ainakin tällä hetkellä) eri lento. Sieltä lähtee kaksi brittiläistä tunnin välein, eikä reppana huomannut tarkistaa sitä. Kyllä sitä harmitti. Mua hymyilytti/hymyilyttää vinosti. No, eiköhän tähänkin joku selvyys saada. Ja jos ei saada niin mitä sitten.