Tilu lilu-li lilu-li lilu-li li etc.

Vuoriston puuma täällä taas. Olimme expat-orkesterin kera eilen kapuamassa inselbergille. Siis sellaiselle vähän Haltia korkeammalle kivelle. Jotain tuhannen viissataa metriä se oli. Täällähän moinen ei kartastossa aiheuta toimenpiteitä, kapuajalle sitäkin enemmän. Emppa varmaan saattaa laittaa omaan valokuvausblogiksi muuttuneeseen Afrikkaansa jotain kuviakin tulevaisuudessa. Komean samanlaiset olivat maisemat huipulta: maissipeltoja ja savannia riitti alapuolella. Oli se sen verran korkealla että pienlentovehkeitä sai katsella yläpuolelta.

Mikä hommassa ärsytti olivat malawilaiset kakarat ja heidän koiransa. Perkele. Itse rymyää hikihatussa käsiä ja jalkoja kamelina liikutellen yhä ylös yrittäen. Sitten nämä aliravitut räkänokat tulevat ja painelevat suurinpiirtein yhdellä jalalla hyppien saman kiven nokalle. Eivätkä edes hengästy. Ei ole valkoisella miehellä mitään jakoa tulevaisuudessakaan pitkillä matkoilla (vaikka sen kybän pääsee nyt 50 minuuttiin, kuolemaa uhmaten toki... Ei sillä kerkiä vielä Gebrelle. Eikä näille Phireille ja Bandoillekaan.)

Ylöspäin kavutessa (ja kulottamisia väistellessä. Eteni välillä puuskittaisessa tuulessa sadan viidenkymmenen-kahden sadan metrin päässä ”kytenyt” kaski yllättävänkin lujaa. Ei tosin meitä kohti koskapa vähän aateltiin, ensteks. Lämpimässä tuhkassa sai kyllä paikka paikoin tallata) löydettiin muutama käyetty varmuusvälinekin. Semmoisesta 1200 metristä. Eikö helpompikulkuista lemmenpesää olisi lähempänä? Alaspäin tultaessa tavattiin lähiseudun nuorisoa piknikillä, housut jalassa toki. Suomessa mennään Corollan takapenkille, täällä paetaan vuorille.

Oli kuitenkin mukava rankaista syntistä kehoa vähän erilaisella liikunnalla. Tuli meinaan oltua perjantaina siellä Kiinabaarissa. Keskiviikkona ei oltu. Ja hoh hoh hoh. Ette usko. Multa tultiin ostamaan irkku-Lauraa (joka on siis takaisin täällä as a neljän kuukauden konsulttina opetusministeriössä). Olisin saanut sambialaiselta sutenööriltä:

  1. Kaksi paikallista huoraa

  2. Viisi lammasta

  3. Kaksi vuohta

Pari viimeistä olivat häneltä läpällä heitettyjä. Kohta yksi tuotiin näytille. En suostunut kauppoihin. Laura tosin sanoi baaria vaihdettaessa että sehän olisi ollut aika hyvä diili. Kyllä Joe olisi kotona ymmärtänyt...

Töissäkin olen taas. Pitävät BMIS:llä Malawi-viikkoa. Aamulla oli kyläkoulusta ”muksuja” tanssimassa meille trad. Tansseja ja laulamassa. Huomenna mennään field tripille paikalliselle maatilalle. Ja sehän toi taas esiin tämän ammatin erittäin rakastettavan puolen. Meinaan rahankeräämisen muksuilta. ”Joo oon mä tuonut, eikun... En ookkaan. Oonpas.” Setvi sitten sijaisena näitä.

Ja loppuun vielä sähköpostin luettuani: PERKELES! Hiljaa hyvä tuli! Onnea!