Puuseppää aina tarvitaan. Yksi semmoinen saatiin taas satimeen meidän autotalliin. Kaveri purki sen surullisen kuuluisan sängyn paloihin ja laitteli jatkossa purkamista ja kokoamista helpottavia ruuveja ja pultteja kohdilleen. 205*200 sänky oli meinaan tehty alustavasti ainakin atomipommin kestäväksi. Vähän olisi tehnyt mieli antaa kaverille torstaina noottiakin. Oli meinaan sovittu että jannu tulee aamusta. Ei tullut. Ei siinä mitään. Olisi kuitenkin ollut ehkä asiallista ilmoittaa esteestä meillekin. Heppu osoittautui kuitenkin sen verran mukavaksi ja asiansa osaavaksi että annoin olla.

Katselin tuossa aikani kuluksi Travel Channelin ohjelmistoa ja bäng. Globe Trekker Ian oli Sansibarilla/muuallakin Tansaniassa. Olipa kaveri käynyt jopa kuvaamassa meidän hotellin kattoterassiltakin pätkää Stone Townin katoista ja hindutemppelistä.

Mainoskatkolla tuli sitten parin-kolmen minuutin pätkiä länsi-Afrikasta. Silloin iski toinen bäng. Kaikki se oli tuttua. Auton vieressä juoksevat lapset, maissia jauhoksi hakkaavat naiset, tanssivat ihmiset, kalastajat auringossa, pölyiset maantiet, palmurannat, kookospähkinöitä puista pudottelevat pikkupojat, polkupyörillä helvetinmoisia kuormia kuljettavat miehet, vedessä pullikoivat norsut ja joessa vaatteitaan pyykkäävät ihmiset jnejnejne. Taustalla näissä teasereissa oli tilulilumarimbamusiikkia. Aivan samanlaisen pätkän pystyisi kuvaamaan täältäkin. Studiossa saadaan ihmeitä aikaan. Vaikka toisaalta onhan se niinkin, vanhan konserttimiksaajan sanoin, että ”paskasta ei saa marenkia vaikka kuinka hieroisi”.

Täällä sitä siis eletään keskellä afrikkalaista idylliä. Miksiköhän ei sitten aina tunnu siltä? Pitäisi vissiin laittaa Mpkolmoseen loopilla sitä tilulilua ja värjätä silmälasinsa linssit vähän kellertäviksi.

Toinen syy voi olla se, että Lilongwe on Ison Firman luokituksissa Khartoumin veroinen paikka. Tai siis samassa hardship-luokassa painitaan. Perustelut yhteen kerättyinä pistivät taas vähän haukkaamaan happea. Kymmenen viikottaista lentoa ulos maasta, ei yhtäkään suoraa yhteyttä Eurooppaan, Aasiaan, Australiaan tai Amerikkoihin, terveydenhuolto hohhoijaa (eli jos jotain vakavampaa kuin tikun saaminen sormeen päätä raavittaessa tapahtuu, on suuntana automaattisesti J'burg), asuntomurtoja ja ryöstöjä aika paljon (no, niitä on joka puolella), ei kouluja expat-mukuloille (BMIS on, mutta sinne jono alkaa Hämptonin torilta) ja harrastusmahdollisuudet nada. Blantyre on pykälää korkeammalle rankattu.

Kaikki nuo pitävät paikkansa. Kuitenkin noistakin huolimatta aina välillä pääsee kuitenkin tuntumaan siltä että tää on ihan mesta paikka.