Eilen jo kirjoittelinkin juttua tyopaivasta, mutta lahetysvaiheessa nettikahvilan vehkeet sanoivat poks, joten se siita.
Tyopaiva oli mukava. Suorastaan loistava kokemus.
Alkuun tietysti hieman jannitti ja pikkuisen myos vituttikin. Dresscode nimittain. Ei mulla ole mitaan lyhythihaista kauluspaitaa vastaan. Niita tuli duunia varten jokunen hommattua ennen tanne lahtoa. Siinahan ne menevat kuin tavallinen t-paitakin.
Mutta etta pitkat housut ja ei-sandaalit kengiksi nailla keleilla! Herranperkele etta oli kuuma ja vetta kului. Asiaa ei helpottanut yhtaan se, etta naisopettajat kylla saavat kayttaa lyhytta hametta tai kesamekkoa duunissa. Pitanee vastaisuudessa teeskennella muslimia etta saa vetaista paalleen kaavun. Muutenkin peribrittilainen jaykistely ja pokkurointi luokassa oli outoa. Mutta jos nain on menty kaksisataa vuotta niin nain mennaan nytkin. Pari viikkoa sitten juttelin japanilaisen Shizukan (Empan tyokaverin vaimo) erilaisista koulusysteemeista, ja han ei ollut uskoa etta Suomessa on ihan ok puhutella opettajaa hanen etunimellaan ja etta mina voisin menna toihin pukeutuneena t-paitaan, shortseihin ja sandaaleihin.
Olin siis sijaisena suomalaista ekaa luokkaa vastaavalla tasolla. Key Stage 2 siis. Luokan oma opettaja, n. kolmekymppinen kanukkimies joutui menemaan oikeuteen. Syyna *rummunparinaa ja fanfaareja*: Auton puutteelliset paperit poliisin ratsiassa. Sita nakyy olevan liikkeella. Kaveri selvisi n. 15 euron sakoilla.
Paiva alkoi 7:15 ja ensimmainen (ja paivan ainoa) paussi lapsilla oli kymmenelta. Aika pitka aika 6-7 vuotiaalle tehda duunia luokassa. Laskemista, kirjoittamista ja lukemista oli ohjelmassa. Koskapa muksut ovat tuossa vaiheessa kuitenkin kayneet jo vahintaan vuoden koulua, olivat hommat hallussa verrattaen hyvin. Englanti on kielena vaikeampaa oppia kirjoittamaan kuin suomi, joten suuri osa kirjoitustunnista kului sanojen oikeinkirjoitusta opettaessa. Se oli yksinkertaista hommaa. Jos muksu ei tiennyt oikeata kirjoitusasua, tuli han oman arvauksensa kanssa luokseni ja mina naytin sitten oikean tavan. Se oli helppoa. Tosin kun aiheena oli kirjeen kirjoittaminen parhaalle kaverille, tuli intialaisten nimen kanssa hieman hankaluuksia. Ravishankar.
17 lasta. Britteja, pari aussia, pari kinuskia, pakistanilaisia, etela-afrikkalaisia ja yksi norjalainen. Joka luokassa BMIS:ssa on myos paikallinen kouluavustaja. Mulla oli kaytossani n. 40-vuotias tati, joka kopio monisteet (kaikki materiaali oli monistettua. Lukukirjatkin lainattiin koulun "lukulaksyvarastosta"), jarjesteli luokan ja auttoi liikuntatunnille lahdossa (liikuntaa on joka paiva puoli tuntia. Vaatteet vaihdettiin ja kengannauhat sidottiin luokassa.) Kun hanella oli aikaa, han istui oman tyopoytansa aaressa ja opetteli itse lukemaan. Se oli oikeasti sopoa.
Vaki-ope oli jattanyt paivasuunnitelman, kuten kunnon opettajan tulee jattaakin. Sen mukaan mentiin. Oli toisaalta vahan holmoa tanssia taas toisen pillin mukaan kuten opiskeluaikoina sijaisuuksia tehdessani, mutta toisaalta se helpotti kylla kummasti. Ja kylla ma omaakin sain ujutettua ihan tarpeeksi mukaan. Jopa siina maarin, etta yksi pojista sanoi kahden tunnin jalkeen vieruskaverilleen salaa "this teacher is better than our regular teacher". Tieda hanta, patevalta vaikutti kanukkikin. Mina nyt lahinna olin siella kuten suomalainen luokanopettaja on.
Opetussuunnitelma siella on tekeilla. Olivat saaneet uunituoreet ohjeet kansainvalisia kouluja varten Englannista, ja niissa sanottiin etta oppimiskasitys tulee tasta eteenpain nojaamaan vahvasti konstruktionismiin. Ja peraan oli paljon lainauksia Vygotskylta. Lahjakkaisiin oppilaisiin pyritaan kuulemma kiinnittamaan myos entista enemman huomiota. Vahan hymyilytti moinen. Oli kuin olisi lukenut 12 vuotta vanhaa OKL:n luentomonistetta.
Valitunnilla pihalla olivat myos ylakoulun oppilaat, ja opettajanhuoneessa kyseltiin koulun policya siita, miten suhtaudutaan n. 15-vuotiaisiin tyttoon ja poikaan jotka kavelivat yhdessa koko valkan. Siis vain kavelivat, ei muuta. Naille kahdelle ollaan kuulemma sanottu etta se on sopimatonta kaytosta...
Kaiken kaikkiaan oli kiva tehda taas sita minka osaa. Palkankin saan shekkina jossain vaiheessa. Ostaisko auton vai ostaisko veneen... Ei vaan. Janna nahda paljon viidesta tunnista saa. Lisaa sijaisuuksia on kuulemma tulossa takuuvarmasti ennen sita pidempaa aitiyslomajutskaa.
Illalla meilla olikin sitten eurooppalaisen jalkapallon iltamat (Arsu-Sevilla) himassa norskin ja parin irkun kanssa. Kotitekoista pitsaa, muutamat kaljat ja paljon paskapuhetta. Paljon jakattivat Laura, Roger ja Emppa tyoasioistaan. Mina ja Joe sensijaan analysoimme kovasti Evertonin ja Arsenalin keskinaisia heikkouksia ja vahvuuksia.
Kaiken kaikkiaan oivallinen paiva oli se. Nyt taytyy kuitenkin alkaa kirjoittamaan tyohakemusta Abramovitsin Romanille kun se meni ja antoi kenkaa Mourinholle. Eipa silla. Jos pitaa niilla vaihtomiehilla laittaa Rosenborgia vastaan John Terry piikkiin on jotain pahasti pielessa. Olen ajatellut ehdottaa Romanille etta R. saa kylla valita joukkueen ja pelitavan jos mina saan siita hyvasta nosta palkkaa. Onnistuukohan? Mullahan on vankkaa kokemusta managerinhommista tuolta www:n puolelta seka erilaisista ukonsiirtopeleista vuosinen varrelta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.